Erotamme ensin toisistaan Jumalan ja jumalat.
Jumalalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Raamatun jumalaa, jonka sanotaan ilmestyneen Vanhan testamentin profeetoille ja puhuneen heille ja heidän kauttaan, ja lopulta hän on puhunut poikansa Jeesuksen kristuksen ja apostolien suun kautta. Tämä kaikki on sanottu Raamatussa: Vanhassa ja Uudessa testamentissa.
Raamatun kirjoitusten sanotaan olevan joko kokonaan Jumalan hengen vaikuttamaa virheetöntä ja totuudellista Jumalan sanaa tai sitten osa Raamatun teksteistä pitää sisällään jonkin verran Jumalan sanaa ja ilmoitusta: esimerkiksi profetiat ja ilmestykset ovat Jumalan sanaa, mutta muu kerronta voi olla ihmisten sanaa ja sisältää virheitä, joihin Jumalan henki ei ole vaikuttanut millään tavalla.
Raamatun jumalan olemassa olo perustuu nykyisen uskomuksen mukaan lähinnä Raamatun kirjoitusten todistusvoimaan, sillä Jumala ei ole puhunut yhtä selvästi apostolien kuoleman jälkeen eikä nykyisenä aikana: hän ei ilmesty eikä näyttäydy, vaikka jotkut kristityt sanovat saavansa häneltä eläviä sanoja jaettavaksi muulle seurakunnalle ja profetoivat hänen nimessään.
Mistään yrityksistä huolimatta mitään edellä sanotusta ei ole voitu osoittaa todeksi. Kaikki on vain siihen uskovien ihmisten mielipiteitä ja henkilökohtaisia kokemuksia (ilmestykset, näyt, unet, profetiat, johdatus, rukousvastaukset, jne.), joille voi olla olemassa luonnollinen selitys (mitään yliluonnollista selitystä ei tarvita) ja osa väitteistä on todistettu huijaukseksi tai harhaisuudesta johtuvaksi.
Jumalilla tarkoitamme muita jumalia, jotka eivät ole Raamatun yksi ainoa tosi elävä jumala, jollaisena kristityt ja osa juutalaisista häntä pitävät: muslimeilla on löysästi Raamattuun perustuva jumala nimeltään Allah, mutta hän ei ole kristittyjen enemmistön mukaan sama jumala kuin Raamatun JHVH (Jahve, Jehova, Jahuwah).
Nämä pakanakansojen palvomat jumalat on todettu riittävän hyvin perustein mielikuvituksen tuotteiksi ja usko niihin perustuu epätosiin jumaltaruihin, jollaisia on myös Raamatussa hyvin paljon ja näin ollen myös Raamatun jumala perustuu epätosiin taruihin sen sijaan, että hänestä olisi todellisia havaintoja historiassa ja/tai tieteellisiä todisteita. Sellaisia todisteita tai näyttöä ei ole, joten Jumalan tai jumalien olemassa oloa ei ole voitu todistaa eikä voidakaan, ellei hän ilmesty tai puhu selvällä tavalla puolueettomille epäuskoisille ihmisille, niin että hänen tiedetään olevan olemassa sen sijaan, että se pitäisi uskoa.
Sitten on vielä ns. tuntematon jumala(t) eli jokin korkeampi voima, joka on luonut tämän maailman ja kaiken siinä olevan: elottomat asiat ja elävät olennot. Tämä ”Korkein olevainen” tai monet ”tuntemattomat jumalat” ei ole välttämättä vaikuttanut muuta kuin universumin synnyn, mutta on voinut vaikuttaa enemmänkin: siitä ei ole vain selviä todisteita. Näyttö ja todisteet ovat mielipiteitä ja perustuvat nykyään ns. älykkään suunnitelman ideaan, jonka todistusvoima ei ole riittävä, jotta oletusta voitaisiin pitää tieteellisenä teoriana.
Filosofinen ”todistelu” ei sulje pois tällaisen luoja(t)n olemassa olon mahdollisuutta, sillä se kertoo mahdollisen syyn universumin olemassa ololle, mitä syytä ei ole tieteellisesti todistettu ja universumin syntyyn johtaneita tapahtumia ja tekijöitä ei tunneta lainkaan. On vain arvauksia ja mielikuvituksellisia pseudotieteellisiä taruja siitä, mitä on voinut ehkä tapahtua, mutta ei yhtä ainoaa tieteellistä todistetta siitä, että niin olisi tapahtunut.
Tästä syystä on syytä pitää luomista järkevänä vaihtoehtona sen oletuksen rinnalla, jonka mukaan luomista ei ole tapahtunut: se on voinut tapahtua, mutta ei ole välttämättä tapahtunut. Voi olla, että universumin olemassa olo ei edellytä mitään syytä, mutta on silti järkevää olettaa joidenkin tapahtumien ja tekijöiden johtaneen sen syntyyn tai sitten universumi on ollut aina olemassa jossakin muodossa ilman alkua ja on olemassa myös ilman loppua.
Kun tutkimme ääretöntä niin tunnetut fysiikan lait eivät päde. Tämä koskee aikaa, jolla ei olisi alkua, ja tilaa, joka on äärettömän pieni ja universumin materiaa, joka on tiivistynyt äärettömän tiheään ja kuumaan pisteeseen, ns. singulariteettiin. Tiedemiesten oletus on nimittäin se, että ensin syntyi tai aina on ollut olemassa atomia pienempi tila ja se oli alussa täysin tyhjä ja äärettömän kylmä paikka. Se laajeni sekunnin murto-osien ajan valoa nopeammin, jolloin tyhjiöenergian väreilystä syntyi ensimmäinen alkeishiukkanen ja se sai massan. Sekunnin murto-osissa syntyi tämän kvanttifluktuaationa tunnetun oletuksen mukaan koko universumin materia ja se oli siis äärettömän tiheää ja kuumaa ”plasmaa” tms.
Me emme tiedä, miten universumi sai alkunsa ja onko luomista tapahtunut: onko korkeampi voima olemassa vai ei. Koska me emme tiedä, niin mitä järkeä on uskoa ja riidellä uskon asioista liittyen universumin ja elämän syntyyn ja nykyään elävien lajien ja elämän monimuotoisuuteen johtaneesta kehityksestä?
Me emme siis tiedä, onko Jumalaa tai jumalia olemassa. Positiiviset ateistit pitävät luomista ja sen takana olevaa korkeampaa voimaa mahdottomana vain siitä syystä, että he uskovat niin. Heidän tieteelliseen materialismiin, positivismiin ja naturalismiin perustuva maailmankuvansa ja ateistinen uskonsa estävät heitä pitämästä luomista ja sen takana olevaa luoja(t)a mahdottomana, mutta tuollainen usko ei ole järkevää, sillä aivan yhtä hyvin sellainen luoja(t) voi olla todellinen ja universumi on luotu.
Tämän lisäksi ateistit perustelevat jumalien ja Jumalan olemattomuutta sillä, että kaikkien tunnettujen uskontojen jumalat ovat hyvin perusteltujen argumenttien nojalla mielikuvituksen tuotetta eli ne eivät ole todellisia. Usko niiden olemassa oloon perustuu epätosiksi havaittuihin jumaltaruihin ja taikauskoon, joka on voitu todistaa tieteellisen tutkimuksen kautta taikauskoksi.
Ukkonen ei johdu ukkosenjumalasta, sade ei sateen jumalasta, tuuli ei tuulen jumalasta, tulivuoren purkaus ei vuorijumalasta, sota ei sodan jumalasta, hedelmällisyys ei hedelmällisyyden jumalasta, jne. eikä tämä maailma ole minkään tarujen jumalan luoma, jos yleensä luotu on, mistä ei ole yhtään yleisesti hyväksyttyä todistetta niin kuin ei sitä vastaankaan, että maailmaa ei olisi luotu.
Koska todisteet puuttuvat kummankin oletuksen taustalta, niin ei ole mitään syytä pitää toista oletusta varmasti totena ja toista varmasti epätotena. Ei ole mitään järkevää syytä uskoa luomiseen tai siihen, että luomista ei ole tapahtunut. Ainoa järkevä tapa suhtautua tähän asiaan on olla ottamatta kantaa, koska kukaan ei tiedä sitä, onko universumi luotu vai ei. Vain typerät ja riidanhaluiset uskovaiset pitävät totena jommankumman oletuksen.
Myös positiiviset ateistit uskovat omaan oletukseensa ja pitävät sitä varmasti totena, niin että eivät ole omasta mielestään voineet erehtyä. He pitävät mahdottomana luomisen ja sen takana olevan korkeamman voiman olemassa olon. He ovat uskossaan yhtä surkuteltavia ja säälittäviä typeryksiä kuin tarujen jumaliin uskovat teistit tai johonkin korkeampaan voimaan uskovat deistit, jotka eivät palvo minkään tunnetun uskonnon jumalaa eivätkä edes sitä tuntematonta jumala(t)a, jonka uskovat olevan luomisen takana.
Järkevä ja hyvä ihminen sanoutuu kokonaan irti kaikesta uskovaisuudesta olipa se sitten ateistista tai teististä uskoa. Paras ja järkevin ihminen ei usko mihinkään tai mitään tältä alueelta, jota ei tiedä tai voi todistaa. Vain kaltaiseni agnostinen ateisti on hyvä ja järkevä ihminen, niin että ei tarvitse riidellä tai sotia ketään uskovaista vastaan. On toki hyvä taistella totuuden sanan puolesta ja koettaa saada uskovaiset ateistit ja teistit luopumaan uskostaan ja tulemaan samanlaiseksi kuin minä, mutta positiivisten ateistien kohdalla tämä näyttää mahdottomalta – sanon tämän kokemuksen perusteella.
Uskovaiset teistit voivat sentään vielä mielensä muuttaa ja uskonsa hylätä, kun heille perustellaan asiat ystävällisesti ja pysytään totuudessa eikä vääristellä asioita, ei johdeta tarkoituksella harhaan eikä valehdella. Mielen manipulointi johtaa vain epärehellisyyteen ja valheisiin: siihen, millainen mielen manipuloija ja patologinen valehtelija itse on. Sanoutukaa irti sellaisista ihmisistä ja koettakaa saada agnostiset teistit muuttamaan mieltään ja ajattelemaan niin kuin minä, agnostinen ateisti. En usko mitään tai mihinkään, mitä en tiedä tai voi todistaa. Sellainen usko on turhaa, typerää ja tarpeetonta. Se johtaa erimielisyyksiin, riitoihin, kinasteluun, sortoon, kiusaamiseen, puolueellisuuteen, eriarvoiseen ihmisten kohteluun, väkivaltaan ja jopa tappamiseen.
Totuus uskon asioissa 