Eikö teitä yhtään ihmetytä se, että ennen Jeesuksen kuolemaa, ei evankeliumia tarvinnut pitää totena pelastuakseen, mutta sen jälkeen on tämän asian totena pitäminen nostettu pelastumisen ehdoksi uuden liiton kirjoituksissa?
Apostolit eivät itse edes uskoneet haudalla käyneiden naisten todistusta siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Heidän piti nähdä omin silmin ylösnoussut Herra ja kosketella hänen haavojaan ennen kuin pitivät totena ”Jeesuksen todistuksen”.
Miten kehtaavatkin vaatia muilta totena pitämistä, kun eivät itsekään uskoneet!
Röyhkeää huijausta tuo evankeliumi ja yleensäkin Raamattuun perustuva usko.
Paavalin vaatimus pitää totena evankeliumi
Paavali on esimerkki sellaisesta apostolista, joka vaatii muilta evankeliumin totena pitämistä (Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen), mutta ei itse uskonut sitä ennen kuin näki Jeesuksen omin silmin (Apt 9 ja 22). Tarvitsiko hänen epäillä? Ei. Hän tiesi Jumalan herättäneen Jeesuksen, koska tämä näyttäytyi hänelle henkilökohtaisesti. ”Näkeminen” ei ole uskoa, joten Paavali ei ”uskonut”.
Paavali oli paljon paremmassa asemassa niihin nähden, jotka eivät koskaan näe Jeesusta kirkastettuna, eivätkä kuule hänen ääntään. Paavalin ei tarvinnut todellisuudessa uskoa: hänelle riitti omien näkö- ja kuulohavaintojen totena pitäminen. Uskoa ei tarvittu. Silti hän vaati muilta ”evankeliumin” totena pitämistä pelastumisen ehtona. Siihen hänellä ei kylläkään ole oikeutta.
Paavali ei ollut kuitenkaan johdonmukainen tässä vaatimuksessaan. Hän edellytti evankeliumin totena pitämistä vain niiltä, jotka ovat kuulleet sen ja tunsivat Jumalan lain pyhistä kirjoituksista. Niiden pakanoiden oli Paavalin mukaan mahdollista pelastua, jotka eivät tunteneet Kristusta ja kirjoituksia, mutta noudattivat rakkauden käskyä (lakia) luonnostaan. (Room 2:11-29)
Monet israelilaiset ja pakanat ovat joutuneet Paavalin opetuksen mukaan kadotukseen vain sen vuoksi, että eivät ole voineet pitää totena väitteitä Jeesuksen kuolleista heräämisestä. Jos juutalainen noudatti Mooseksen lakia ja eli pyhää elämää ennen kuin kuuli evankeliumin, niin hän oli matkalla ”taivaaseen” (paratiisiin), etenkin jos sydän oli hyvä. (vrt. Matt 12:33-37) Kun tällainen taivaaseen matkalla ollut juutalainen sitten kuuli evankeliumin, mutta ei pitänyt totena väitteitä, joiden mukaan Jeesus on Israelille luvattu ikuinen kuningas ja Messias, niin sitten joutuukin kadotukseen.
Samoin käy niille pakanoille, jotka ovat tehneet luonnostaan hyvää ja karttaneet pahaa, mutta kun kuulevat ”Jeesuksen todistuksen”, niin eivät voi enää pelastua, elleivät pidä sitä totena. Evankeliumi koituu täten kadotukseksi monille hyville ihmisille, kun nämä eivät voi pitää totena ristiriitaisia ja uskomattomalta kuulostavia kertomuksia siitä, miten Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen ja korottanut hänet taivaissa kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi kuninkaaksi. Eikö sen Kristuksen pitänyt perustaa valtakuntansa maan päälle, eikä taivaaseen?
Jumala on tietysti väärämielinen, jos nostaa evankeliumin tai jonkin muun ihmisten kertomuksen totena pitämisen pelastumisen ehdoksi. Sitä ehtoa ei ollut Aatamilla ja Eevalla, ei patriarkoilla heidän jälkeensä, ei Mooseksella, ei Israelin kansalla lain saamisen jälkeen, eikä edes apostoleilla ennen Jeesuksen väitettyä kuolleista heräämistä, eikä sen jälkeenkään, koska nämä eivät uskoneet haudalla käyneiden naisten todistusta. Miksi siis meidän täytyisi pitää totena hyvin epäilyttäviä ihmisten todistuksia tässä asiassa?
Jos totena pitäminen on pelastumisen ehto, niin eikö silloin Jeesuksen pitäisi ilmestyä kirkastettuna kaikille ihmisille eikä vain Paavalille, joka vaati hänen todistuksensa totena pitämistä muilta?
Pitikö Paavali totena evankeliumin?
Apostolien tekojen kuvaukset Paavalin ja Jeesuksen kohtaamisesta Damaskoon johtavalla tiellä on ristiriitainen saman kirjan eri kohdissa. (Apt 9:3-8; 22:6-11; 26:12-20) Ovatko ne kertomukset luotettavat? Entä Paavalin kirjeet?
Paavalin monet kirjeet ovat tutkitusti hänen sanelemiaan, joten ne ovat luotettavampia kuin Apostolien tekojen kertomukset, joiden kirjoittajan henkilöllisyydestä ei olla varmoja. Apostolien teoissa on lisäksi joitakin asiavirheitä historiallisessa kerronnassa ja mainintoja ihmeistä, joita ei varmaankaan ole tapahtunut. Toki ”apostolien tunnusteot” (ihmeet ja voimalliset teot) on mainittu myös Paavalin kirjeissä, mutta ne ovat alkuperäisenä lähteenä silti luotettavammat kuin Apostolien teot, joka perustuu muiden ihmisten todistukseen: ei Paavalin omiin sanoihin.
Paavalin kirjeistä saa vaikutelman, jonka mukaan hän piti totena ne asiat, joista kirjoitti: hän ei valehdellut. On silti uskomatonta, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen, ja tämä olisi näyttäytynyt juuri Paavalille, joka ei ollut Jeesuksen ensimmäisten apostolien joukossa. Kristinusko perustuu evankeliumien tekstien lisäksi lähes yksinomaan Paavalin teologiaan. Jeesus ei puhunut evankeliumeissa mitään Paavalista, eikä häntä lueta Raamatussa kahdentoista apostolin joukkoon. Silti ne kaksitoista on mainittu uuden Jerusalemin perustuksena, ja heidän opetustensa varaan seurakunnan tulisi rakentua. (Ilm 21)
Mitä Paavali tekee kahdentoista apostolin joukossa? Häntä ei valittu petturin tilalle (Juudas Iskariot korvattiin Mattiaalla, Apt 1). Paavalin opetukset ovat monin paikoin vastoin sitä, mitä Jeesus opetti Mooseksen laista ja sen pysyvyydestä. Paavali ei noudattanut kaikkia lain käskyjä, eikä kehottanut pakanoita niitä noudattamaan, muuten kuin valittujen käskyjen kohdalla. Paavali ei käynyt Jerusalemissa kolme kertaa vuodessa juhlien aikana, vaikka siihen laki häntä ja Israelia kehottaa. Hän pitää Jeesuksen uhria syntisten sovituksena, joten miten hän olisi voinut kehottaa seurakuntaa uhraamaan eläinuhreja? Eikö Jeesuksen uhri riittänyt Paavalille?
Raamattu on ihmeen hiljaa kahdentoista apostolin opetuksesta. Heistä suurin osa mainitaan vain nimeltä, mutta ei kerrota sitä, mitä he opettivat. Toki voidaan sanoa heidän opettaneen samoja asioita kuin Jeesus, ja ne mainitaan evankeliumien teksteissä. Silti, kun katsotaan Paavalin opetusta, niin hän hädin tuskin mainitsee Jeesuksen sanoja ja opetuksia kirjeissään, joiden varaan kristittyjen teologia hyvin pitkälle rakentuu. Eikö tämä ole outoa, jos kerran Jeesuksen ja kahdentoista alkuperäisen apostolin sanojen tulisi olla seurakunnan perustuksena? Oletko miettinyt koskaan tätä?
Mistä tiedät, että Paavali puhui totta? Pidätkö totena kaiken, mitä Raamatussa sanotaan? Etkö ole tietoinen siitä, että taitava valehtelija ei välttämättä koskaan tunnusta valehtelevansa. Petollinen ihminen saa itselleen hyötyä huijaamalla hyväuskoisia hölmöjä. Mestari onnistuu pettämään jopa älykkäitä ja viisaita ihmisiä, kun saa nämä luottamaan itseensä. Paavali oli joko taitava valehtelija tai sitten hän piti itsekin totena sen, mitä julisti ja opetti muille.
Oliko Paavali ovela huijari ja valehtelija?
Miksi sinusta on uskomatonta se, että Paavali olisi valehdellut ja huijannut tarkoituksella hyväuskoisia hölmöjä? Hän sai siitä mainetta, kunniaa ja rahaa. Hän elätti itsensä uskovien antamilla lahjoituksilla. Puheet teltan tekemisestä voivat silti olla totta, mutta ei hän rakentanut telttoja kaiken aikaa. Hän teki käsillään töitä vain silloin, kun lahjarahat eivät riittäneet yltäkylläiseen elämään.
Kun huijaus onnistui paremmin, ei työtä tarvinnut tehdä. Toimeentuloon riitti se, että valehteli taitavasti ja sai uhrit pitämään totena valheet, joita saarnaaja levitti. Tätä tapahtuu edelleen seurakunnissa ja herätysliikkeissä. Monet saarnaajat eivät pidä totena Raamattua ja evankeliumia, mutta saavat elatuksensa julistamalla ja opettamalla valheita.
Jos Paavali oli huijari – mikä vaikuttaa todennäköiseltä – niin hän ei ollut ainoa. Jeesuksen tunteneet opetuslapset alkoivat ensimmäisinä huijata muita valehtelemalla, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen kuolleista.
Paavali todennäköisesti vainosi tätä pientä uskovien laumaa, mutta kun havaitsi heidän saavan lahjoituksena paljon rahaa hyväuskoisilta hölmöiltä, päätti hän itsekin alkaa huijata heitä, ja niin hänestä tuli rikas mies. Taloudellinen tilanne tosin vaihteli lahjoitusten määrän mukaan, mutta työtä ei apostolin tarvinnut paljonkaan sen jälkeen tehdä, kun hänestä tuli ammattihuijari – samanlainen kuin apostolit olivat olleet ennen häntä.
On toki mahdollista, että Paavali näki harhan, ja piti sitä ylösnousseena Herrana. Saattoipa kuulla päänsä sisällä myös ääniä, joita piti Jumalan puheena. Sellaista tapahtuu vielä nykyään. Tällöin on mahdollista, että myös muut apostolit olivat vilpittömiä uskossaan. He luulivat Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista, ja että tämä näyttäytyi heille ja monille muille opetuslapsille kuolleista heräämisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ollut se sama Jeesus, joka kuoli ristillä, vaan joku, joka ainoastaan muistutti häntä, ja tunsi hänen opetuksiaan. Jeesushan oli erimuotoinen kuolleista herättyään, niin että opetuslapset eivät meinanneet tuntea häntä.
Toinen vaihtoehto on se, että Jeesus ei kuollutkaan ristillä: hänet otettiin alas, kun hän vielä eli ja hengitti. Niinpä se Jeesus, joka näyttäytyi, ei ollut tuolloin vielä kuollut, ja kun piileskeli lopun elämänsä, saivat opetuslapset rahaa valehtelemalla, että Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. He keksivät myös mielivaltaisia tulkintoja Vanhan testamentin kirjoituksista, joiden mukaan Israelille luvatun kuninkaan ei tarvinnutkaan perustaa valtakuntaansa heti ilmestyttyään kansan keskelle, vaan kestäisi yli kaksituhatta vuotta ennen kun hän tulisi toistamiseen.
Alettiin selittää ”profetiana” laulujen sanoja, jotka eivät ennustuksia ole. (Psa 2, 8, 16, 22, 45, 69, 89, 102 ja 110) Salomon kohdalla vääriksi ennustuksiksi osoittautuneet profetiat ulotettiin tulevaisuuteen, vaikka niin ei profeetta alussa tehnyt. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:8-10; Psa 89:20-40) Israelin Messias-odotus perustuu siis jo alun alkaen väärään profetiaan ja on siten valhetta. (Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Raamattu on valheita ja epätosia taruja täynnä. Jeesuksen kuolleista herääminen ja ihmeteot ovat vain juutalaisten tarujen jatkumoa, eivät faktoja.
Mitään Daavidin poikaa ja Iisain juurivesaa ei ole tuleva, joten juutalaisten odotus on turhaa. Jos joku väittää olevansa Israelille luvattu kuningas ja vapahtaja, niin hän on väärä profeetta kristittyjen mielestä (antikristus) ja Raamatun itsensä mukaan, koska se on ennustanut ensin vain Salomosta. Israel on alkanut odottaa toista ”Jumalan poikaa” tulevaksi tämän osoittauduttua kykenemättömäksi hallitsemaan kansaa ikuisesti. Hänen valtakautensa kesti vaivaiset 40 vuotta. Israel odottaa turhaan, sillä väärien profeettojen valheelliset ennustukset eivät toteudu tälläkään kertaa.
Usko on turhaa, typerää ja vaarallista
Daavidin poika on kuollut. Daavid ei tule hallitsemaan Israelia tulevassa maailmassa. Huomaa, että kirjaimellisen profetian mukaan Daavid on tulevan Israelin kuningaskunnan hallitsija, ei Jeesus. (Hes. 34:23-24, 37:24-25) Jeesus ja Daavid ovat eri henkilöitä. Jeesus ei ole edes Daavidin poika kuninkaallista sukulinjaa pitkin, jos juutalaisia on uskominen tässä asiassa. He pitävät Jeesuksen sukupuuta ja –luetteloa virheellisenä syystäkin. 🙂
Mitään ”tulevaa maailmaa” (Olam haBa) ei ole tuleva. On vain tämä elämä. Ruumiin ylösnousemuksen toivo on turha. Usko siihen on järjetöntä. Typerintä on odottaa ruumiin ylösnousemusta, kun uskoo ihmisen jatkavan henkenä tai sieluna elämäänsä Jumalan taivaassa (paratiisissa) heti ruumiin kuoleman jälkeen. Mihin henki tarvitsee ruumista? Mikä ero on hengellä ja sielulla? Uskovat kristityt eivät osaa selittää näitä asioita, mutta pitävät totena jopa järjettömiä opetuksia (esim. kolmiyhteisen jumalan oppi).
Uskovaiset kristityt toistavat Raamatun ja seurakunnan opettamia dogmeja kuin hindulaiset mantrojaan. Se on tyhjän hokemista ja vailla mitään arvoa ”Jeesuksen silmissä”. ”Jumala” ei lotkauta korviaan uskon kautta vanhurskaiden kristittyjen rukousten voimasta. Jeesus ei tee sitä, mitä hänen Isältään uskossa hänen nimessään pyydetään. Sairaat eivät parane, kuolleita ei herätetä, myrkkyä juovat kuolevat tai vahingoittuvat, ja riivaajiakin on vain niihin uskovien pään sisäisissä harhoissa, ei todellisuudessa. Mielisairaat ihmiset eivät ole riivattuja.
”Kaikkea voi tapahtua kaikille” tiesi Saarnaaja sanoa. Uskova kristitty ei ole suojattu onnettomuuksilta, sairauksilta ja kuolemalta sen paremmin kuin uskosta osaton ja ateisti. Kun Estonia upposi, niin siinä päättyi kaikkien elämä tasapuolisesti. Ne, jotka pelastuivat, pelastuivat ihmisten pelastustyön ansiosta, eivät Jumalan tekemän ihmeen kautta. Sama pätee Intian valtameren tsunamiin vuonna 2004 ja World Trade Centerin kaksoistornien tuhoon 11.9.2001. Jumala ei tee mitään ja kaikki tapahtuu täysin ilman rukousta, eikä mitään tapahdu rukousten voimasta tai vaikutuksesta.
Uskovien kokemat ihmeet ja johdatus ovat selitettävissä luonnollisilla syillä. Fysiikan lait ja sattuma kelpaavat selitykseksi: mitään yliluonnollista ei tarvita. Usko toimii kuin plasebo. Kun uskotaan Jumalan antavan syntejä anteeksi, niin koetaan sen seurauksena iloa, rauhaa ja rakkautta, kun on muutenkin hyvä tahto muita ihmisiä kohtaan. Jumala ei tee mitään, eikä vaikuta mitään, koska häntä ei ole olemassa. Kaikki ”Jumalan teot” ovat ihmisten tekoja, kun niitä tarkastellaan objektiivisesti. Uskovat kiittävät Jumalaa siitä, minkä olisivat saaneet myös ilman uskoa ja rukousta.
Rukoukset eivät vaikuta mitään. Usko ei vaikuta olemattoman Jumalan tekoihin, mutta vaikuttaa niiden ihmisten tekoihin, jotka uskovat Jumalaan ja Raamatun kirjoituksiin. He toimivat uskonsa mukaan ja alkavat tehdä niitä tekoja, joita pitävät Jumalan tahtona. He eivät tee sitä, mitä pitävät Jumalan tahdon vastaisena (tai heidän ei ainakaan pitäisi sellaista tehdä, mutta todellisuudessa monet rikkovat Jumalansa tahtoa vastaan jopa päivittäin). Kun uskovat ovat sitten itse tehneet sen, mitä pitävät Jumalan tahtona, niin he luulevat Jumalan vaikuttaneen sen heidän kauttaan. Ja kun jotakin ei tapahdu, niin he uskovat Jumalan estäneen sitä tapahtumasta.
On huvittavaa katsoa televisiosta jalkapallon Euroopan mestaruusturnausta. Pelaajat kiittävät taivaan Jumalaa tehtyään maalin. Ristinmerkit ovat yleisiä. Jotkut polvistuvat jopa maahan asti osoittaessaan kiitollisuutta Jumalalle siitä, mitä ovat itse tehneet ja saaneet aikaan. Näin he osoittavat todeksi väitteen, jonka mukaan Jumala ei tee mitään, mutta häneen uskovat ihmiset pitävät Jumalan vaikutuksena ihmisten tekoja ja hänen sallimiaan tai kieltämiään asioita.
”Jumala antoi minun tehdä maalin!” (Jumala ei estänyt maalin tekemistä)
”Jumala antoi meidän joukkueemme voittaa!” (Miksi ei antanut sen toisen joukkueen voittaa? Eikö siellä ollut tarpeeksi uskovia rukoilemassa voiton puolesta?)
Jumala toimii nykyään vain siten, että estää joitakin asioita tapahtumasta. Se, mitä tapahtuu, tapahtuisi joka tapauksessa, sillä ihmiset tekevät mitä tahtovat täysin Jumalasta riippumattomalla tavalla. Kun jotakin ei tapahdu sen vuoksi, että ihmiset eivät sitä tee, niin sitä pidetään Jumalan vaikutuksena. Se, mitä tapahtuu on selvästi ihmisten tekoja tai luonnollista. Jumala ei vaikuta luonnonilmiöitä. Fysiikan lait ja satunnaisuus selittävät kaiken, mitä tapahtuu. Se, mitä ei voida todistaa ”luonnolliseksi”, ei ole yliluonnollista muiden kuin siihen uskovien päässä (harhaisissa ajatuksissa). Jumala ei vaikuta säätä eikä mitään muutakaan.
Usko on typerää, turhaa ja vaarallista. Se johtaa ihmisten eriarvoiseen kohteluun, sortoon, syrjintään, puolueellisuuteen, riistoon, hyväksikäyttöön, varkauksiin, ryöstöihin, henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, ja jopa tappamiseen. Jahve tappaa Raamatussa enemmän ihmisiä kuin kukaan muu sen henkilöistä. Jahve käskee Israelin hävittää viholliskansat lapsia, imettäviä äitejä ja vanhuksia myöten. Jahve käskee tappaa kansan vääräuskoiset tai Mooseksen lain tiettyjä käskyjä rikkovat ihmiset. Jahve on säätänyt ihmiskunnalle kuoleman ja kiroukset rangaistuksena yhden ainoan ihmisen tekemän ”synnin” vuoksi. Jahve rankaisee syyttömiä ja on paha.
Jahve on Raamatussa valehtelija ja murhamies ”alusta asti”. Jahve on pahempi kuin saatana, Jahven esikoispoika. Saatana ei keksinyt kuolemaa ja kirousta rangaistukseksi Aatamin tekemästä synnistä, niin että se kirous ja rangaistus on kaikkien ihmisten osa ja koituu koko luomakunnan turmioksi. Saatana ei ole keksinyt helvettiä rangaistukseksi ”vääräuskoisille” ihmisille, jotka eivät pidä totena Raamatun satuja. Saatana ei rankaise viattomia ja syyttömiä toisten tekemien ”syntien” vuoksi. Jahve sen kaiken Raamatun mukaan tekee. Jahve tuottaa onnen ja onnettomuuden, terveyden ja sairaudet: kärsimys ja kuolema ovat Jahven syytä.
Jumalan tahto Raamatussa on paha. Jumalan lakina pidetyn Mooseksen lain monet käskyt ovat huonoja, väärämielisiä ja johtavat pahoihin tekoihin, kun niitä käskyjä noudatetaan. Ne ovat epäinhimilliset, raa’at ja saavat lakia noudattavan esivallan kohtelemaan ihmisiä eriarvoisesti. Voin vain kuvitella, millainen Suomi ja maailma olisi, jos täällä puhkottaisiin silmiä, katkottaisiin käsiä ja kivitettäisiin ihmisiä kuoliaaksi asioista, jotka eivät edes pahan tekemistä ole. Vai pidätkö pahana tekona puiden keräämisen ja tulen sytyttämisen sapattina? Tai työn ja kotiaskareiden tekemisen? Ja niin edelleen.
Pelkkä ”väärä usko” on perusteena toisen ihmisen tappamiseen Mooseksen lain käskyjen mukaan. Sitäkö sinäkin toivot? Vaikka sanot rakastavasi eriuskoisia ihmisiä ja toivovasi heidän pelastuvan, niin etkö salaa hekumoi heidän kärsimyksellään helvetin tulessa? ”Saavat ansioidensa mukaan!” kun sinä pääset sen sijaan ”kuin koira veräjästä”. Eikö rangaistuksen vaatimus olekin yksi syy uskoa Jumalaan ja tuonpuoleiseen, viimeiseen tuomioon?
Pidätkö oikeana sitä, että toisia ei rangaista, mutta toisia rangaistaan täsmälleen samoista teoista, ja peruste armahdukselle on kauan sitten eläneiden ihmisten epäluotettavien ja uskomattomalta kuulostavien tarujen totena pitäminen? Ja vaikka joku ”hyvä ihminen” ei tekisi mitään ”suurta syntiä” tai ”paljon pahaa”, mutta ei pitäisi totena evankeliumia, niin joutuisi kadotukseen, koska ei voi pitää totena Raamatun ”taruja”? (ks. Matt 12:33-37; Room 2:11-29; Apt 28:16-31) Ei niihin satuihin lapsikaan enää nykyään usko, joten onko oikein heittää heidät tuliseen järveen vain sen vuoksi, että he eivät pidä todellisena ihmisten kertomia satuja?
Uskovan kristityn ja agnostikon dialogi
Kristitty:
Kaikki valitut ja pyhät näkevät Jeesuksen Kristuksen kirkastettuna jo nyt. Tämä näkeminen ei ole kuitenkaan luonnollisilla silmillä näkemistä: me näemme Jeesuksen kirkastettuna ”hengen silmin”, uskon kautta. Eikä Jeesus suinkaan ole hiljaa istuessaan taivaassa Isän Jumalan valtaistuimella. Hän puhuu tuon tuostakin ja neuvoo seurakuntaa, koska hän on sen elävä pää (johtaja) ja ohjaa Henkensä kautta valittujen elämää.
Et voi tätä tietää, koska olet itse vielä ulkopuolella. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut! Pidä totena Jeesuksen todistus ja evankeliumi, niin sinäkin saat nähdä kirkastetun Herran ja kuulla hänen äänensä. Sinustakin voi tulla valittu todistaja… 🙂
Agnostikko:
Hengen silmin ja uskon kautta näkeminen on eri asia kuin se, että näkee luonnollisin silmin ja kuulee omilla korvillaan Jeesuksen puhuvan. Jos Jumala näkee parhaaksi pelastaa myös minut, niin saa luvan lähettää Poikansa ilmestymään ja puhumaan myös minulle. Sen jälkeen pitäisin tätä näkyä aistiharhana, joten vaatisin saada koskea hänen haavaista ruumistaan. Niin apostolit saivat tehdä, ennen kuin pitivät totena. Eivät tosin tunteneet Jeesusta ulkonäön perusteella. 😉
Saapa nähdä ilmestyykö Jeesus minulle. Mitä jos rukoilisitte seurakuntana ”hengessä palavasti” ja ”kestävästi”? Ehkäpä Jeesus sitten vaivautuu ilmestymään minulle? Jos tätä ei heti tapahdu, niin mitä jos muodostaisitte rukousketjun ja rukoilisitte jokainen… sanotaanko tunnin päivässä? Vai ettekö usko, että Jumala vastaa rukouksiin ja ilmestyy valitsemilleen ”todistajille”? Niin, mitä jos en olekaan Jumalan ennalta valitsema todistaja? Pelastiko Jumala profeetat vasten näiden tahtoa?
Miksi alkaisin levittää kauan sitten eläneiden ihmisten ristiriitaisia ja epäluotettavia kertomuksia asiasta, joka kuulostaa uskomattomalta? Jumala ei herätä kuolleita: johan tuo on nähty. Mitä järkeä yleensä olisi herättää kuollut ja lähettää hänet takaisin maan päälle taivaan ihanuudesta? Ettekö te usko siihen, että kuollut saa nauttia onnea ja iloita paratiisissa jo nyt, sen sijaan, että pitäisi odottaa ruumiin ylösnousemusta, joka on tosin Paavalin mukaan ikuisen elämän toivo? Jos Jumala ei herättäisi pois nukkuneita pyhiä, niin nämä olisivat kadotetut. (1Kor 15:18)
Huijauksille on tyypillistä se, että sinun pitää olla ”sisäpuolella” voidaksesi pitää totena esitettyjä väitteitä. Olipa sitten kyse ihmeparanemisista, kuolleiden herättämisestä tai ihan vain ravintolisien vaikutuksista terveyteen, niin ”et voi tietää, ellet itse kokeile”. Kristinusko on hyvin verrattavissa tunnettuihin huijauksiin (pyramidipelit) ja petoksiin (sijoitushuijaukset). Rahat vaihtavat omistajaa, johtajat saavat mainetta ja kunniaa, ja kaiken tämän maksajia ovat hyväuskoiset hölmöt, uskonnon uhrit. Asian tuntevaa ihmistä on sitten vaikeampi huijata.
Totuus uskon asioissa 