Uskontojen syntyyn johtaneet syyt

Uskontojen syntyyn johtaneita syitä:

1. Tiedon puute ja tarve selittää asioita, joita ei ole ymmärretty: luonnonilmiöille on annettu yliluonnollinen selitys ja keksitty näkymätön vaikuttaja, henki (jumalat).
2. Kuoleman herättämät ajatukset ja tunteet: toivottomuus elämän päättyessä ja pelko ovat johtaneet mielikuvituksen kautta toivoon elämän jatkumisesta ruumiin kuoleman jälkeen jonkinlaisena henkiolentona, joka on eläville normaalisti näkymätön, mutta voidaan kuvata näkyvinä ruumiillisina olentoina ja nähdä maan päällä kummituksina (aaveina).
3. Unet ja valveilla koetut aistiharhat (kuulo- ja näköharhat, hallusinaatiot) on tulkittu virheellisesti todellisiksi henkiolennoiksi, joita vain harhaiset aistivat (esimerkiksi epilepsiaa on pidetty ”jumalaisena sairautena” ja/tai demonin aiheuttamana).
4. Ihmisillä on ollut tarve viihdyttää itseä ja toisia keksimällä satuja ja tarinoita. Tarinoiden kertojat ja kehittäjät ovat keksineet taruolentoja ja lopulta myös jumalat. Myöhemmin näitä taruja on alettu pitää kuvaksina todellisista jumalista ja Raamatun kohdalla on uskottu yhteen ainoaan luojajumalaan.

Nämä ovat järkeviä oletuksia uskontojen syntyyn johtaneista syistä. Vähemmän järkeviä ja jopa järjettömiä oletuksia ovat ainakin nämä kolme:

1. Jumala tai hänen lähettämänsä enkelit ovat välittäneet valittujen profeettojen kautta sanoman Jumalalta ja usko on sen sanoman eli Jumalan sanan synnyttämää (Raamatun kirjoitusten mukaan).
2. Saatana ja langenneet enkelit (demonit) ovat ilmestyneet ihmisille ja saaneet nämä uskomaan jumaliin (pakanauskonnot ja Raamatun kirjoitukset).
3. Ulkoavaruudesta tulleet älykkäät olennot ovat ilmestyneet muinaisille ihmisille avaruusaluksista ja välittäneet näille tietoa ja opettaneet rakennustaidon, maanviljelyn ja tieteen alkeet. Näitä alieneita on pidetty jumalina ja alettu palvoa heitä. Kertomukset ovat muuntuneet niiden levitessä suullisena perimätietona jälkipolville, mutta jopa Raamatussa voidaan nähdä kuvauksia ufoista (Erich von Däniken ja muut)

Näitä uskomuksia ei voida todistaa, mutta ei myöskään kumota. Ihmisen maailmankuva ja usko vaikuttavat siihen, pidetäänkö näitä oletuksia tosina vai epätosina ja yleensä edes mahdollisina. Jos maailmankuva on tieteellinen materialismi, niin silloin henkien olemassa oloa ei pidetä mahdollisena, koska tietoisuus ja elämä ovat kytketyt luonnontieteissä materiaan. Koska materian ulkopuolista tietoisuutta ei ole todistettu tieteellisen menetelmän avulla, niin siihen ei uskota.

Ufot ja alienit voivat periaatteessa olla mahdollinen selitys, mutta hyvin epätodennäköinen sellainen. Jos elämää olisi muissa galakseissa tai linnunradassa, niin se ei olisi ehtinyt todennäköisesti ehtinyt kehittyä niin pitkälle, että älykkäät olennot olisivat voineet matkustaa avaruuden läpi tänne ja ilmestyä muinaisille ihmisille. Televisiosarja ”muinaiset avaruusoliot” on fiktiivistä viihdettä eivätkä järkevät ihmiset pidä sen ”todisteita” todisteina vaan ne ovat vääristelyä, huijausta ja harhaisuutta.

Positivisti ei voi uskoa Jumalaan tai jumaliin eikä aineen ulkopuoliseen tietoisuuteen. Positiivinen ateisti ei pidä mahdollisena Jumalan tai jumalien olemassa oloa eikä tyypillisesti usko ihmisen henkeen tai sieluun, joka olisi aineeton – ei materiaa. Objektiivisia todisteita Jumalasta tai jumalista ei ole voitu esittää. ”Todisteet” ovat subjektiivisia kokemuksia ja ne voidaan selittää luonnollisilla syillä. Jumala ja jumalat ovat mielikuvituksen tuotosta. Ne asuvat vain niihin uskovien päässä: ajatuksissa ja mielessä. Niitä ei ole oikeasti olemassa.

Tuntematon luoja(t) voi olla teoriassa olemassa, mutta siihen ei ole järkevää uskoa, niin kuin ei siihenkään, että se ei voi olla olemassa. Me emme tiedä eikä meidän tarvitsekaan tietää. Sellaisella luojalla ei ole käytännön elämässä ihmisille mitään merkitystä, joka ei vaikuta heidän elämäänsä – meidän elämäämme. Koska tuntematon jumala (luoja) ei ilmoita itseään ihmiskunnalle, niin on typerää uskoa hänen olevan olemassa. On järkevää pitää sitä/ häntä mahdollisena, mutta usko on turhaa ja tarpeetonta.

Me emme tiedä, onko maailma luotu vai ei. Kaikkien uskontojen tunnetut jumaltarut ovat satua ja epätosia, joten niiden jumalat ja Raamatun Jumala eivät ole todellisia. Niihin on typerää uskoa ja panna toivonsa niiden varaan. Ne eivät tee mitään, eivät puhu mitään eivätkä ajattele mitään, koska niitä ei ole olemassa. Kun rukoilet niitä, niin ne eivät vastaa ja tämä pätee myös Raamatun Jumalaan. Et saa sitä, mitä pyydät, vaikka Jeesus valehteli niin Johanneksen evankeliumin mukaan.

Jumalasta on apua vain plasebona. Kun oikein kovasti uskoo, että näkymätön Voima auttaa pysymään kaidalla tiellä ja erossa pahan teosta, niin se voi estää lankeamasta ja toimii siten suojana myös niille, jotka kärsisivät uskovaisen pahoista teoista. Kristinuskon ainoa hyvä vaikutus on siten plasebovaikutus, mutta myös ilman sitä voidaan elää ilman rikoksia ja vapaana pahoista riippuvuuksista. Täysin hyvä tai paha tuskin kukaan on, mutta jos ihminen on pohjimmiltaan hyvä, niin se näkyy hyvän tekemisenä ja pahan karttamisena ilman uskoakin.

Hakemisto