Raamatun mukaan kristittyjen iankaikkisen elämän toivo on ruumiin ylösnousemuksessa. (Apt 23:6-8) Jos kuolleita ei herätettäisi, niin pois nukkuneet pyhät olisivat kadotetut (tuhotut, hävinneet). (1Kor 15:18) Millainen on se ihminen, joka herää kuolleista, ja elää ikuisesti?
Raamatun mukaan Jumala herättää sen materiaa olevan ruumiin, joka on haudattu: haudat aukenevat ja kuolleet nousevat ylös. (1Tess 4:13-17) Meri antaa omat kuolleensa (hukkuneet) ja kuolema ne, joiden ruumiiden olinpaikkaa ei tunneta. (Ilm 20:13) Ne, jotka ovat elossa Kristuksen tulemuksessa, muuttuvat silmänräpäyksessä: heidän ruumiinsa muuttuu kuolemattomaksi ja katoamattomaksi. (1Kor 15:31-58)
Onko järkevää uskoa siten, että juuri se sama ruumis herää eloon, joka on kuollut? Osa ruumiista on kirjaimellisesti kadonnut: räjähtänyt taivaan tuuliin tai palanut savuna ilmaan – tuhkatkin ovat kadonneet. Jumalalle olisi todella vaikeaa etsiä näiden kadonneiden ruumiiden atomit ja herättää ihmisten jäänteet eloon. Olisi helpompaa rakentaa kokonaan uusi ihminen eri materiasta.
Se, että kuolleiden ruumiit herätetään eloon, kuvastaa kirjoittajien uskoa, ei todellisuutta. Mitään ruumiin ylösnousemusta ei tapahdu. Ihminen ei herää kuoltuaan. Ihminen lakkaa olemasta tietoinen olento ruumiin kuollessa, kun aivojen toiminta päättyy. Ihminen on tietoinen olento vain terveenä ja elävänä, kun aivot, aistit ja ruumis hermoratoineen toimivat oikein.
Ihminen ei jatka elämää henkenä tai sieluna ruumiin kuoleman jälkeen. Tästä ei ole yhtä ainoaa todistetta tai havaintoa. On vain tarinoita ja epäluotettavia ”todistuksia”. Raamatun kertomukset kuuluvat niiden joukkoon. Jos kuolleet jatkaisivat tietoista elämää henkinä heti ruumiin kuoleman jälkeen, niin miksi tätä ei ole mainittu niiden muutaman henkilön kohdalla, jotka herätettiin kuolleista? Ei sanaakaan.
Jeesuksesta on tosin kertomuksia, mutta ovatko nekään luotettavia, kun Raamatussa on muutenkin niin kovin paljon epätosia taruja ja virheitä historiallisessa kerronnassa? Jopa todistukset Jeesuksen ilmestymisestä ovat keskenään ristiriitaiset, eivätkä hänet tavanneet opetuslapset edes tunteneet häntä ensin ulkonäöltä. Jeesus oli toisenmuotoinen – vai oliko se edes Jeesus?
Ei ole uskottavaa, että Jumala olisi herättänyt kuolleista yhtä ainoaa ihmistä, joka on todella kuollut ja vieläpä haudattu, niin että hänen ruumiinsa on alkanut mädäntyä. Miten voisikaan, kun Raamatun jumala on pelkkä myyttien taruolento, ei todellinen elävä Jumala. Niinpä ei ole mitään järkeä pitää totena hänestä kertovia taruja ja muita ”todistuksia” ihmisiltä, joita emme tunne, tai tiedä olleen edes olemassa.
Jos Jumala herättäisi kuolleet, niin millaisia he olisivat persoonaltaan? Olisiko sikiö edelleen sikiö ja vauva vauva? Nämä eivät tiedosta kunnolla itseään, koska aivot ja ruumis eivät ole kehittyneet niin pitkälle, että se olisi mahdollista. Jos nämä heräisivät kuolleista, niin keitä he olisivat? Persoonallisuus muodostuu elämän kokemusten ja tiedon lisääntymisen kautta. Persoonallisuuden puuttuessa ei olisi persoonaa, joka kuolleista heräisi. Kenet Jumala siis herättäisi, jos sikiöt ja vauvat herätettäisiin?
Ihmisen täytyy ymmärtää itsensä ja ympäröivä maailma, jotta olisi joku, joka voidaan kuolleista herättää: se sama ihminen, joka on kuollut. Niinpä on typerää uskoa, että kuollut herätettäisiin ja hän olisi se sama henkilö, joka eli maan päällä. Dementikot ja muistinsa menettäneet aivovaurioiset eivät tietäisi herätessään keitä he olivat olleet. Tai jos he heräisivät terveinä nuorina ihmisinä, niin he olisivat menettäneet ison osan elämänsä kokemuksista muistoissaan. Koska ihmisen ajatusmaailma, arvot ja persoonallisuus muuttuvat ajan saatossa, eivät he olisi enää se sama henkilö, joka kuoli.
Jos olet järkevä ihminen, niin huomaat, että kuolleiden herättämisessä ei ole mitään järkeä. Se ei voi olla todellisen ja elävän Jumalan suunnitelma tai tahto ihmisiä kohtaan. Idea tästä on itse asiassa lainattu kristinuskoon pakanoilta. Israelilaisia oli orjina tai siirtotyöläisinä Egyptissä, jossa uskottiin ruumiin ylösnousemukseen. Sen vuoksi ruumiit balsamoitiin: uskottiin, että se sama ruumis herää ylös kuolleista. Tästä huolimatta vainajan uskottiin jatkavan elämää heti ruumiin kuoleman jälkeen henkenä, joka siirtyi kuolleiden valtakuntaan. Se oli siellä tietoinen elävä sielu henkiruumiissa, joka ei ole materiaa.
Jos näin olisi – niin kuin kristityt myös tapaavat uskoa – niin mihin ruumiin ylösnousemusta yleensä tarvitaan? Ruumiin ylösnousemuksen toivoa ei olisi, jos ihminen eläisi ilman aineellista ruumista henkenä ikuisesti onnellisena Jumalan taivaassa, paratiisissa. Tuliseen järveen joutuvia ei tarvitsisi herättää kuolleista, jos nämä kärsisivät tuskaa ja ahdistusta jo henkinä. Katoliset isät sanoivat, että kärsimys on suurempi aineellisessa ruumiissa: siksi kuolleet herätetään. Julmaa ja raakaa, mutta sellaista Raamatun kirjoituksiin perustuva usko Jumalaan ja hänen tuomioihinsa on. Kuka hyvä ja oikeamielinen ihminen voi pitää sellaista totena?
Kristinusko on pitkän kehityksen tulosta. Usko vainajien siirtymiseen henkinä tähän maailmaan on peräisin metsästäjä-keräilijöiltä. He huomasivat, että kun ihmiset ja eläimet lakkaavat hengittämästä – ja liikkumasta – niin he kuolevat. He uskoivat, että ihmisessä oli itsestään ja ympäristöstään tietoinen henki, joka lähti ulos ruumiista viimeisen henkäyksen mukana. Muinaiset sumerilaiset (Babylon) keksivät taruja, joissa nämä henget siirtyivät kuolleiden valtakuntaan. (Inannan manalan matka 2000 eKr.) Lähikansojen mytologiassa usko sai uusia muotoja ja oppi helvetistä sekä paratiisista kehittyi. Katolinen kirkko on kehittänyt oppia edelleen, mutta alkunsa se on saanut muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta.
Katolisessa helvetissä ja sielun kuolemattomuuden opissa yhdistyvät juutalaisten fariseusten, zarathustralaisten, kreikkalaisen mytologian ja muinaisen Egyptin uskomukset. Se ei ole Jumalan ilmoittama totuus siitä, mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen. On lohdullista ajatella parhaan saatavana olevan tiedon mukaan niin, että ihminen lakkaa olemasta tietoinen olento kuollessaan. Uskovaiset kristityt joutuvat sen sijaan elämään jatkuvassa pelkotilassa ja epävarmuudessa, kun eivät voi olla varmoja edes omasta pelastumisestaan (jos on uskonut harhaoppisten tavoin, niin joutuu kadotukseen). Helvetissä kituvien läheisten muisto kalvaa mieltä. Järkevä ihminen ei pidä totena taruja ja kuvitteellista helvettiä. Onnellinen on se, joka ei usko.
Totuus uskon asioissa 