Luominen

Usko evoluutioteoriaan on lisääntynyt ja vallannut median lähes kokonaan. Televisiossa näytettiin vielä 1970-luvulla luonto-ohjelmia, joissa kerrottiin eliöiden olevan Jumalan luomia. Nykyään sellaisia ohjelmia ei enää esitetä. Lähes kaikki tiede- ja luonto-ohjelmat tuovat julki evoluutioteoriaa tieteellisenä totuutena, jota se ei kuitenkaan ole.

Kukaan ei ole todistanut evoluutioteoriaa todeksi. Evoluutiota eteenpäin vievät mekanismit eivät ole tunnettuja. Sellaisiksi on esitetty mutaatioita ja rekombinaatiota, jotka veisivät kehitystä eteenpäin luonnonvalinnan vaikutuksesta. On kuitenkin pystytty osoittamaan, että tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole totta.

Vastoin suuren yleisön ennakkoluuloja on luominen tieteellisen tutkimuksen valossa todennäköisin selitys kaiken olemassaololle. Universumin järjestys ja elävät olennot todistavat luojan viisaudesta ja voimasta. Ei siis ole ihme, että Jumalan kieltävät ihmiset ovat käyneet kiivaaseen taisteluun juuri luomis-uskoa vastaan.

Evoluutioteoria pähkinänkuoressa

Evoluutioteorialla tarkoitetaan uskoa, jonka mukaan elämä on syntynyt sattumalta ilman älyllistä ohjausta elottomasta aineesta. Kaikki nykyään elävät eliöt ovat peräisin yhdestä ainoasta bakteerinkaltaisesta alkueliöstä. Se oli niin elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen, että selvisi elossa luonnon olosuhteissa ja lisääntyi runsaasti, kunnes siitä muodostui uusia lajeja mutaatioiden kautta.

Mutaatiot

Mutaatiolla tarkoitetaan sitä, että eliön solujen jakautumisessa tapahtuu virhe. Kun mutaatio tapahtuu ituradassa (sukusoluissa), niin mutaatio periytyy eliön jälkeläisille.

Mutaatiot vaikuttavat eliön biologisiin rakenteisiin ja toimintoihin. Niistä voi olla hyötyä tai haittaa eliön kelpoisuuden kannalta tai sitten ne ovat neutraaleja. Evoluutioteorian oletuksen mukaan hyödylliset mutaatiot vievät lajien kehitystä eteenpäin. Ne antavat mutaation kokeneille eliöille valintaedun suhteessa muihin eliöihin, sillä ne parantavat sen kelpoisuutta elämän ja kuoleman kamppailussa, joka on käynnissä ekosysteemissä.

Ensimmäisen eliön DNA-ketju oli sangen lyhyt verrattuna nykyisten eliöiden DNA-ketjuun. Siinä oli vähemmän geenejä kuin nykyään tunnetuissa bakteereissa, joissa on muutama tuhat geeniä DNA ketjun ollessa noin 1000–1500 µm pitkä. Vertailun vuoksi sanottakoon, että ihmisessä on yli 23 000 geeniä ja meidän DNA-ketjumme on liki tuhat kertaa pidempi (n. 99–101 cm). Mutaatiot ovat teorian mukaan lisänneet miljoonien vuosien saatossa eliöiden DNA-ketjun pituutta ja geenien määrää, niin että niiden säätelemät biologiset rakenteet ja toiminnot ovat voineet syntyä. Ilman näitä uusia biologisia järjestelmiä (esimerkiksi aistit) uusia lajeja ei olisi voinut kehittyä.

Nykyään elävät lajit ovat syntyneet evoluutioteorian mukaan vähän kerrassaan ns. välimuotojen kautta, joskin jotkut lajit ovat pysyneet lähes ennallaan. Esimerkiksi bakteerit ovat samanlaisia kuin tuhansia miljoonia vuosia sitten. Niissä ei ole tapahtunut sanottavaa kehitystä. Silti osasta yksisoluisia eliöitä on kehittynyt lajien valtava kirjo. Olipa sitten kyse pieneliöstä, sienestä, levästä, kasvista tai eläimestä, niin kaikki ovat evoluutioteorian mukaan alkuisin yhdestä suvuttomasti lisääntyneestä alkueliöstä.

Mutaatiot eivät voi olla evoluutiota eteenpäin vievä voima. Suurin osa tunnetuista mutaatioista on haitallisia tai neutraaleja. Ne eivät paranna eliön kelpoisuutta, mikä olisi edellytys valintaedun syntymiselle. Hyödyllisten tai lajin kelpoisuutta parantavien mutaatioiden kohdalla ei ole voitu osoittaa evoluutioteorian vaatimaa DNA-ketjun pitenemistä ja biologisten toimintojen lisääntymistä. Mutaatiot aiheuttavat samalla jonkin biologisen toiminnon heikentymisen tai lakkaamisen, kun niistä on hyötyä ja ne parantavat eliön kelpoisuutta (esimerkiksi bakteerien lääkeaineille resistenssien kantojen synty).

Mutaatiot johtavat itse asiassa usein lajin perimän köyhtymiseen sen rikastumisen sijasta. Tästä ovat todistuksena sokeat luolakalat, jotka ovat menettäneet silmänsä ja näkökykynsä, ja siivettömät hyönteiset tuulisilla saarilla, jotka ovat menettäneet mannermaisissa olosuhteissa niille hyödyllisen lentokyvyn. Kelpoisuus poikkeuksellisissa olosuhteissa on tosin lisääntynyt, mutta perimä on köyhtynyt ja biologiset rakenteet ovat vähentyneet. Tässä on evoluution sijasta kyse lajien rappeutumisesta niin kuin myös rodunjalostuksessa tapahtuu. Rodun perimä on aina köyhempi kuin koko lajin perimä (esim. koira- ja kotieläinrodut).

Eliöiden biologiset järjestelmät ovat hyvin monimutkaisia. Ne muodostuvat monesta eri osasta, joiden täytyy toimia yhdessä, jotta koko järjestelmä toimisi. Esimerkiksi aistien rakenne ja toiminta on seurausta monen geenin yhteisvaikutuksesta. Geenit muodostuvat puolestaan lukuisista emäspareista, jotka pidentävät DNA-ketjun pituutta. Jos aistit olisivat kehittyneet vähän kerrassaan miljoonien vuosien aikana, niin eliölajin perimään olisi pitänyt kasaantua neutraalia DNA:ta (emäspareja), vaikka siitä ei olisi aiheutunut valintaetua. Keskeneräinen tai viallinen aisti ei nimittäin toimi edes vaillinnaisesti, minkä jokainen kuuro tai sokea voi helposti vahvistaa. Niinpä aistit eivät ole voineet kehittyä mutaatioiden kautta evoluutioteorian väittämällä tavalla luonnonvalinnan vaikutuksesta.

Evoluutioteorian yksi perusoletus on se, että vain hyödylliset mutaatiot yleistyvät populaatiossa, koska ne antavat eliöille valintaedun suhteessa muihin saman lajin eliöihin. Koska vähän kerrassaan rakentuvista biologisista järjestelmistä ei koidu valintaetua eliöille, eivät mutaatiot ole pätevä perustelu evoluution mekanismiksi edes evoluutioteorian itsensä mukaan. Evoluutiota eteenpäin vieviä mekanismeja onkin etsittävä muualta kuin mutaatioista.

Rekombinaatio

Rekombinaatiolla tarkoitetaan vaihtoehtoisten geenien eli alleelien esiintymätiheyden vaihtelua lajin populaatioissa. Tästä ovat esimerkkinä ihmisten silmien väriin vaikuttavat geenit. Pohjoisella pallonpuoliskolla siniset silmät ovat yleisiä, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla ne ovat hävinneet lähes kokonaan. Ihmisten kantaisällä ja -äidillä, johon myös evoluutioteoriassa uskotaan, on ollut molemmat geenit, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla ruskeasilmäisyyttä aiheuttava geeni ei ole vallannut koko populaatiota niin kuin etelässä. Osapopulaation geeniperimä on siten köyhempi kuin koko lajin perimä. Sama ilmiö on tunnettua kasvien jalostuksesta ja kotieläinten rodunjalostuksesta.

Rekombinaatio ei voi viedä oletettua lajin kehitystä eteenpäin, koska siinä ei synny uutta geneettistä materiaalia. Vanha materiaali jäsentyy ainoastaan uudelleen ja vaihtoehtoisten geenien esiintymätiheys vaihtelee lajin osapopulaatioissa. Evoluutioteoriaan uskovat tiedemiehet eivät ole siten löytäneet evoluutiota eteenpäin vievää mekanismia. Jo pelkästään tästä syystä olisi luovuttava evoluutioteorian opettamisesta ”tieteellisenä totuutena” kouluissamme.

Usko

Evoluutioteoria perustuu enemmän uskomuksiin, oletuksiin ja arvailuihin kuin eksaktiin tieteeseen. Sen mekanismeja ei tunneta eikä löydettyjen fossiilien joukossa ole evoluutioteorian edellyttämiä välivaiheita nykyisten lajien ja niiden kantamuotojen välillä. Tieteellinen todistusaineisto ja eliöiden sopivuus omaan lokeroonsa ekosysteemissä todistavat pikemmin älykkään suunnitelman ja luomisen kuin evoluution puolesta. Tästä huolimatta kyse on enemmän uskon asiasta kuin tieteellisestä totuudesta, kun etsimme totuutta kaiken olevaisen alkuperästä. On vain niin, että tieteellinen tutkimus tukee enemmän luomista kuin evoluutioteoriaa.

Ajattele esimerkiksi eläinten lisääntymisjärjestelmää. Eläimet eivät voi lisääntyä, elleivät niiden lisääntymisjärjestelmät ole kokonaan valmiit ja ehyet. Jos lisääntymisjärjestelmät olisivat kehittyneet vähän kerrassaan evoluutioteorian mukaan, niin oletetut välimuodot nykyisten lajien ja niiden kantamuotojen välillä olisivat olleet lisääntymiskyvyttömiä. Jo pelkästään tämä seikka tekee evoluutioteoriasta mahdottoman ollakseen totta. Evoluutioteoriaa ei tulisi pitää edes tieteellisenä teoriana. Sitä se ei ole, mutta usko siihen on ateisteilla vankempi kuin joidenkin kristittyjen usko Jumalaan.

Luomiseen uskovan ihmisen ei tarvitse olla kristitty. Myös muslimit, juutalaiset ja monien muiden uskontojen kannattajat uskovat luomiseen ja luoja-jumalaan. Luomiseen uskovan ihmisen ei tarvitse kuitenkaan uskoa minkään tunnetun uskonnon mukaan Jumalaan. On kuitenkin järkevintä uskoa johonkin älylliseen olentoon, joka on luonut kaiken, mutta jota itseään ei ole luotu. Luoja on ollut aina olemassa, mikä on filosofisestikin ajateltuna järkevä ja totuudellinen väite. Se, kuka tai millainen meidän luojamme on, jää sitten puhtaasti uskon asiaksi. Tieteellisesti sitä ei voida todistaa.

Siirry tästä linkistä kategoriaan ”Luominen vai evoluutioteoria”.

Jumalan valtakuntablogissa on mielenkiintoinen artikkelisarja uskon ja maailmankatsomuksen vaikutuksesta luonnontieteellisen tutkimuksen datan ja luonnosta tehtyjen havaintojen tulkintoihin. Tuskinpa kukaan on täysin puolueeton tulkitessaan tätä dataa? Jokainen katselee asioita maailmankatsomuksensa tai uskonsa lävitse, niin että ne vaikuttavat tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Blogissa on myös ainutlaatuinen kirjoitus Luomisteoriasta, jota ei ole tähän mennessä missään muualla yleisesti hyväksytyllä tavalla muotoiltu. Vilpitön tutkija voinee yhtyä sen teorian sanomaan?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s