Jumala

Kristinuskossa tärkeintä on meidän suhteemme Jumalaan, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. On olemassa vain yksi Jumala, meidän Isämme, josta kaikki on saanut alkunsa.

Jumala on täydellisen pyhä eli kokonaan syntisistä erotettu Jumala. Hänessä itsessään ei ole mitään pimeyttä eikä syntiä. Synti erottaa ihmiset Jumalasta, meidän isästämme.

Jotta voisimme päästä yhteyteen Jumalan kanssa, tulisi erottava väliseinä poistaa: synti pitäisi saada pois meidän elämästämme. Eikä vain niin, että me lakkaisimme itse syntiä tekemästä vaan tekemämme synnit tulee saada anteeksi Jumalalta, jota vastaan olemme rikkoneet.

Saatat kysyä, miten olemme rikkoneet Jumalaa vastaan? Siten, että olemme rikkoneet lähimmäisiä vastaan ja turmelleet oman elämämme tekemällä Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, on synti ihmistä vastaan aina synti meidän luojaamme vastaan. Vastaavalla tavalla voimme pitää syntinä rikkomuksia Jumalan luomaa maailmaa vastaan, kunhan asiat vain oikein ymmärretään, eikä pidetä syntinä sitä, että syömme Jumalan meille antamaa ravintoa: eläimiä ja kasveja.

Jumala on oikeudenmukainen Jumala. Hän ei voi jättää rankaisematta sitä, että häntä ja hänen luomiaan ihmisiä vastaan on rikottu. Hänen täytyy rangaista syntiin syyllisiä tai muuten hän osoittautuisi väärämieliseksi tuomariksi. Rikos ansaitsee aina rangaistuksensa, eikö totta?

Jumala ei ole kuitenkaan vain oikeudenmukainen vaan hän on myös oikeamielinen ja rakastaa luomaansa ihmistä. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että ei tahdo meidän kärsivän synnin oikeudenmukaista rangaistusta. Niinpä hän on antanut jonkun viattoman ja syyttömän ihmisen kärsiä meidän edestämme, jotta meitä ei rangaistaisi; jotta me voisimme saada syntimme anteeksi. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala ei rakastaisi myös tätä viatonta ja syytöntä ihmistä, jonka hän pani kärsimään rangaistuksen puolestamme. Päinvastoin! Jumala on osoittanut rakkauttaan sijaiskärsijäämme kohtaan jo ennen kuin hän loi tämän maailman!

Kun Jumala suunnitteli maailman luomista ja ihmisen tekemistä omaksi kuvakseen, niin hän näki edeltä käsin, mitä siitä seuraisi; mitä olisi tapahtuva. Hän tiesi jo edeltä käsin sen, että Adam olisi lankeava syntiin ja kuolema tulisi synnin rangaistuksena kaikkien Adamin jälkeläistenkin osaksi. Me olemme kuolevaisia ja ruumiimme muuttuu maaksi eli katoaa kuoleman jälkeen, mikä on rangaistusta synnistä. Iankaikkinen elämä olisi mahdotonta ihmisille, jos joku ei kärsisi rangaistusta meidän puolestamme pahojen tekojemme tähden, ja Adamin synnin vuoksi, joka toi kirouksen ja kuoleman ja katoavaisuuden (ruumiin maatumisen) kaikkien ihmisten osaksi.

Jumala näki jo ennen maailman perustamista sen, että syntiin lankeaminen tulisi tapahtumaan; se olisi jopa välttämätöntä, koska sen täytyi olla mahdollista. Vapaiden olentojen on aina mahdollista tehdä vääriä moraalisia valintoja ja rikkoa luojansa tahtoa vastaan. Ymmärrät tämän, kun mietit hetken, mitä synti esimerkiksi on.

Synti on esimerkiksi valehtelua ja lähimmäisen loukkaamista väärämielisellä tavalla: loukkaavan sanan sanomista tai lähimmäisen oman ottamista itselleen ilman tämän lupaa. Kun tutkimme tarkoin itseämme ja omaa elämäämme, niin joudumme tunnustamaan, että myös ”minä olen tehnyt syntiä”: olen sanonut loukkaavia sanoja lähimmäisistä tarkoituksenani vahingoittaa heitä ja olen ottanut jotakin lähimmäiselle kuuluvaa ilman hänen lupaansa. Itse asiassa jo lähimmäisen oman himoitseminen itsellemme on syntiä. Olemme tehneet syntiä ja olemme sen vuoksi ”Jumalan kirkkautta” vailla.

Niin kauan kuin on olemassa monta eriä itsenäistä olentoa, on synnin tekeminen mahdollista. Vaikka Jumala ei tahtonut sitä, että ihminen tekisi syntiä, tiesi hän jo edeltä sen, että niin tulisi tapahtumaan. Jumalalle oli mahdotonta luoda sellaisia vapaita olentoja, jotka eivät voisi tehdä syntiä eli rikkoa esimerkiksi lähimmäistä vastaan edellä mainitulla tavalla sanoin ja teoin. On silti olemassa toinenkin vaihtoehto: että vapaa olento ja ihminen ei koskaan riko lähimmäistään eikä itseäänkään vastaan. Näemme tämän toisen vaihtoehdon toteutuneen ja toteutuvan kaikissa valon enkeleissä, jotka eivät ole tehneet koskaan syntiä, eivätkä tee koskaan syntiä, sen mukaan mitä Raamatussa on näistä asioista kirjoitettu.

Kun nyt Jumala on tiennyt jo edeltä sen, että Adam tekisi syntiä, tahtoi hän kuitenkin pelastaa Adamin ja hänen jälkeläisensä, että he eivät kuolisi iankaikkista kuolemaa vaan saisivat elää iankaikkisesti. Jotta se olisi mahdollista, teki Jumala suunnitelman maailman pelastamiseksi jo ennen kuin ryhtyi luomaan tätä maailmaa. Jumala päätti tehdä ”toisen ihmisen”, joka ei tekisi koskaan syntiä, ja tämä ”viimeinen ihminen” pelastaisi kaikki muut ihmiset omalla synnittömällä elämällään ja sen uhraamisella syntisten edestä. Arvannetkin jo, että puhun nyt Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan ainosyntyisestä Pojasta.

Isä on rakastanut poikaansa jo ennen maailman perustamista, sillä poika oli hänen suunnitelmissaan ja aivoituksissaan koko maailman pelastajana, syntien sovittajana. Jumala antoi Jeesukselle elämän (Joh 5:26) jotta Jeesus voisi antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka Jumala armossaan pelastaa.

Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii rangaistusta synnille. Hän rakastaa silti luomiaan ihmisiä, jotka ovat tehneet syntiä. Jotta hänen ei täytyisi kohdistaa rangaistustaan luomiinsa kaikkiin ihmisiin, päätti hän antaa yhden ihmisen kärsiä rangaistuksen kaikkien muiden puolesta.

Rangaistus synnistä on kuolema. Jeesus Kristus ymmärsi kirjoituksista ja Jumalan suorasta puheesta hänelle sen, että hänen tuli sovittaa maailma ja sen synti Isän kanssa. Jeesus kärsi täydellisenä ja synnittömänä ihmisenä vapaaehtoisesti kuoleman Golgatan ristillä, sillä hän luotti Isän lupaukseen, jonka mukaan Isä oli herättävä hänet ylös kuolleista ja antava hänen valtaansa kaikki luodut olennot. Isän rakkaus poikaansa kohtaan on siinä, että hän on antanut hänen valtaansa kaikki luodut olennot ja on korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle. Näin suurta kunniaa ja kirkkautta isä ei ole kenellekään luodulle antanut; se kuuluu yksin hänen ainosyntyiselle pojalleen Jeesukselle Kristukselle.

Kristikunta on jakaantunut erilaisiin lahkoihin ja kirkkokuntiin jo hyvin varhaisesta vaiheesta kristinuskon syntymisen jälkeen. Ensimmäiset kristityt olivat Jeesukseen Kristuksena uskovia juutalaisia. Kesti monta vuotta ennen kuin myös pakanat uskoivat Jeesuksen olevan Kristus ja Jumalan poika. Mutta heti apostolien ajasta lähtien on ollut olemassa erilaisia näkemyksiä opillisista asioista, jotka ovat jakaneet kristityt erilaisiin leireihin ja saaneet meidät elämään hajaannuksessa.

Kristittyjen hajaannus johtuu erilaisista opillisista näkemyksistä, traditioista ja rituaaleista. Jos olisimme samaa mieltä kaikista opin kohdista, traditiosta ja rituaaleista, ei hajaannusta olisi olemassa. Periaatteissa yksimielisyys opin tärkeimmissä kohdissa riittäisi yhtenä seurakuntana elämiseen lahkoihin jakaantumisen sijasta. Tämä on valitettavasti toiveajattelua, sillä kristityt tulevat olemaan hajallaan aina Kristuksen tulemukseen asti. Ei tule mitään seurakunnan ennalleen asettamista, niin kuin jotkut ovat ennustaneet, ja perustaneet kirkkojen ulkopuolille ryhmiä, jotka ovat lisänneet hajaannusta entisestään, sen sijaan, että olisivat koonneet Jumalan lapsia yhdeksi seurakunnaksi omalla paikkakunnallaan.

Yksi suurin hajaannusta aiheuttava opin kohta koskee jumaluutta ja erityisesti Jeesuksen pre-eksistenssiä ja jumaluutta. Tässä on menty liiallisuuksiin sekä unitaarien että trinitaarien keskuudessa. Unitaarit uskovat, että Jumala on yksi persoona, Isä, ei monta persoonaa, niin kuin trinitaarit väittävät hänen olevan: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Molemmat ryhmät ovat asettanet oikean ymmärryksen jumaluusopissa pelastumisen ehdoksi, mikä lisää entuudestaan kristittyjen hajaannusta. Tällainen toiminta on Jumalan tahdon vastaista, sillä Jumala ei ole asettanut pelastumisen ehdoksi sitä, miten me ymmärrämme jumaluuden ja Jeesuksen olemisen isän tykönä ennen maailman luomista tai ihmiseksi syntymistään: onko Jeesus ollut olemassa ennen syntymäänsä Mariasta vai ei.

Se, mitä Jumala vaatii meiltä ymmärtäväisiltä pelastumiseksi, on seuraavaa:

  1. Jeesus syntyi Marian ja Joosefin pojaksi. Hän on ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen.
  2. Jeesus ei tehnyt koskaan syntiä. Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Jeesuksen kristuksen ruumiin ja veren uhri toi meille sovituksen synneistämme ja ikuisen lunastuksen sieluistamme.
  3. Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi, myös enkeleitä ylemmäksi. Jeesus hallitsee tulevaa maailmaa ja iankaikkisuutta Jumalan asettamana herrana ja kuninkaana, ”jumalana” kaikille luoduille, mutta isälleen alamaisena poikana.

Iankaikkiseen elämään riittää se, että uskomme Jumalaan ja hänen poikaansa niin kuin Raamattu opettaa. Evankeliumin ydin on siinä, että Jumala antoi poikansa maailman vapahtajaksi. Jeesus kärsi ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. Jos pidämme totena nämä asiat ja olemme osallisia pyhästä hengestä, niin saamme elää ikuisesti.

Petteri Haipola

Luettavaa

Siirry tästä linkistä kategoriaan ”Jumala”.

Kirjoituksia Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s