Ihminen on tiettävästi ainoa olento maapallolla, joka osaa kuvitella asioita, joita ei ole olemassa. Ihmisen kieli on monipuolisempi kuin millään eläinlajilla. Ihminen voi kuvitella mielessään mitä ihmeellisimpiä asioita, joilla ei ole vastinetta reaalimaailmassa: tonttuja, keijuja, menninkäisiä, peikkoja, yksisarvisia ja vaikkapa Russellin teekannun.
Tämä ainutlaatuinen kyky on mahdollistanut sen, että ihminen on luonut Jumalan eikä vain yhtä vaan monia jumalia. Ne ovat siis olemassa, mutta vain niihin uskovien ihmisten päässä ja mielikuvituksessa. Todellisuudessa niitä ei ole niin kuin ei mitään muutakaan yliluonnollista. Kaikelle löytyy luonnollinen selitys, vaikka ihminen ei kaikkea tiedäkään tai voi saada selville.
Usko Jumalaan tai jumaliin on tarpeetonta eikä se selitä mitään. Sillä peitetään tiedon aukot, mutta se ei lisää tietoa: se aiheuttaa vain lisää kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, koska jumalia ei ole olemassa. Tai onhan niihin kysymyksiin vastaus: ne ovat typeriä ja tarpeettomia kysymyksiä, koska ensin pitäisi todistaa jumalien olemassa olo ennen kuin on tarvetta vastata niitä koskeviin lisäkysymyksiin.
Jumalien olemassa oloa ei ole voitu todistaa. Kaikkien tunnettujen uskontojen jumalat ovat paljastuneet epäjumaliksi ja niistä kertovat tarinat ovat fiktiota, eivät totta. Tämä pätee myös Raamatun jumalaan, joka on alun perin yksi jumala monien joukossa: Israelin heimojumala. Mitään ”tuntematonta jumalaa” kuten deistien ”luoja(t)a” ei ole havaittu eikä sitä tarvita ”selittämään” universumin ja elämän olemassa oloa.
Vaikka emme tiedä kaikkia olemassa oloon ja elämän syntyyn johtaneita tapahtumia, niin usko jumaliin tai yhteen jumalaan on turhaa, tarpeetonta ja typerää. Universumin olemassa olo ei tarvitse mitään älyllistä syytä. Sen olemassa olo voidaan todeta ja sille on luonnolliset syyt, joita tiedemiehet eivät tunne. Universumin olemassa olo ei ole todiste luomisesta. On asioita, joita ihminen ei tiedä, mutta se ei todista Jumalasta tai luomisesta yhtään mitään.
Uskonnot eivät ole syntyneet kerralla vaan ne ovat pitkän kehityksen tulos. Ihmiset ovat uskoneet jumaliin vähintään 10ؘ 000 vuotta, mutta todennäköisesti paljon kauemmin. Vaikka emme tiedä tarkasti uskontojen syntymisen syytä, niin voimme esittää valistuneita arvauksia, jotka perustuvat hyvin pitkälti tieteelliseen tietoon mm. arkeologian, antropologian, kulttuurin, kirjallisuuden, historian ja uskontojen tutkimuksen alueilta.
Jotta elävä olento voi pitää totena jotakin epätodellista, täytyy sen kyetä monimutkaiseen abstraktiseen ajatteluun ja kielelliseen ilmaisuun. Ihmisen kieli ja aivot ovat kehittyneet muita eläimiä paljon korkeammalle tasolle. Tiettävästi vain ihminen pystyy pitämään totena näkymättömiä epätodellisia asioita kuten aaveita, enkeleitä ja jumalia. Nämä olennot on keksitty ehkä selittämään joitakin yliluonnolliselta tuntuvia kokemuksia kuten unia ja hallusinaatioita.
Epileptiset kohtaukset ja psyyken häiriöt ovat tuottaneet harhaisia näkyjä ja kuuloaistimuksia, jotka on selitetty näkymättömien henkien aikaansaannoksiksi. Näin on keksitty henkien maailma ja jumalat ovat syntyneet ainakin osittain tämän tuloksena. Toinen syy on ollut primitiivisten ihmisten vähäinen tieto ja ymmärryksen puute koskien luonnonilmiöitä.
Muinaiset ihmiset ovat uskoneet, että kuivuus, sade, tuuli, myrsky, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, auringon, kuun ja tähtien liike ovat näkymättömien voimallisten henkien eli jumalien toiminnan tulosta. Koska nämä vaikuttavat joko suotuisasti tai haitallisesti ihmisten elämään, on näille mielikuvituksesta syntyneille jumalille alettu uhrata ruokaa, juomaa, esineitä ja lopulta jopa ihmisiä. Tätä uhraamista on esiintynyt lähes kaikilla kansoilla eri puolilla maailmaa.
Kun ihmisten tieto ja ymmärrys ovat lisääntyneet, niin tälle kaikelle on löytynyt luonnollinen selitys. Syynä ilmiöille eivät olekaan jumalat vaan luonnonvoimat ja satunnaiset muutokset, joita ei mikään näkymätön voima ohjaa. Järkevät tieteelliseen tietoon maailmankuvansa perustavat ihmiset ovat luopuneet uskosta jumalaan, jumaliin ja henkiin (enkeleihin).
Monet uskovaiset ihmiset sanovat vielä nykyisenä aikana nähneensä enkeleitä, Jeesuksen ja joku jopa Jumalan tai kuulleensa näiden äänen. Nämä näyt ja äänet voidaan selittää psyyken häiriöistä johtuviksi aistiharhoiksi (hallusinaatiot), valheiksi (kunnian tai rahan toivossa) tai muista luonnollisista syistä johtuviksi (virhetulkinta havainnoista). Henkiolentoja ei ole todellisuudessa olemassa: ne ovat ihmisten kuvitelmaa tai valheita.
Ihmiset ovat uhranneet jumalille, rukoilleet niitä, pyytäneet niiltä hyvää ja suojelua pahalta, palvelleet niitä ja käyttäneet paljon aikaa, rahaa ja voimavaroja niiden vihan lepyttämiseen ja mielisuosion saamiseen. Kaikki tämä on turhaa. Asiat sujuvat maailmassa itsestään luonnonlakien ja satunnaisuuden mukaan. Rukoukset eivät tuota mitään etua tai hyötyä rukoilijalle. Usko ei paranna elimellisistä sairauksista, vaikka voi saada sairaan tuntemaan vähemmän kipua tai muuten vain olonsa paremmaksi. Usko toimii tällöin samalla tavalla kuin lumelääke, plasebo.
Jumalan pyhän hengen on sanottu parantavan ihmisten elämäntapoja, vaikuttavan mielenmuutosta pahasta hyvään ja auttavan vapautumaan pahoista riippuvuuksista. On totta, että monen ihmisen elämä on muuttunut, kun he ovat uskoneet evankeliumin ja kääntyneet kristityiksi. Tämä muutos voidaan selittää samalla tavalla kuin lumelääkkeen vaikutus. Kun ihminen uskoo, että Jumala vaikuttaa voimallaan hänen elämäänsä, ajatuksiinsa, sanoihinsa, tahtomiseen, tunteisiin ja tekoihin, niin se saa ihmisen itse muuttamaan elämänsä suuntaa omalla voimallaan ja pysymään siinä ”mielenmuutoksessa”.
Syntien anteeksisaamisen kokemuksen on sanottu olevan todiste Jumalan teosta ihmisten elämässä. Myös tämä kokemus voidaan selittää psyyken toiminnalla siten, että mitään yliluonnollista – kuten Jumalan hengen vaikutus – ei tarvita. Ihminen voi kokea paljon syyllisyyttä tekemistään pahoista teoista, laiminlyönneistä tai omasta pahuudestaan. Kun hänelle luvataan Jumalan anteeksiantoa, jos hän vain uskoo tähän Jumalaan, niin se voi tuoda helpotuksen ja rauhan sydämeen, vaikka Jumala ei ole edes olemassa. Miljoonat kristityt sanovat kokeneensa tämän, mutta se ei kelpaa todisteeksi Jumalan toiminnasta. Kyse on ihmisaivojen luonnollisesta toiminnasta.
On luultavaa, että ihmiset uskoivat jo varhain moniin eri jumaliin, joskin ensin on keksitty yksi ainoa jumaluus. Kun idea siitä oli syntynyt ja siihen uskottiin, niin sitten keksittiin lisää. Näin alettiin selittää luonnonilmiöitä ja tapahtumia jumalien teoiksi tai vaikutukseksi, kun ei tiedetty totuutta eikä ymmärretty havaintoja ja maailmaa.
Muinaiset kansat uskoivat tyypillisesti moniin jumaliin. Jumalat muodostivat jumalien perheet ja ne olivat sukulaisia keskenään. Jumalat juonittelivat ja sotivat toisiaan vastaan niin kuin ihmiset, mutta myös rakastivat ja tunsivat muita inhimillisiä tunteita toisiaan ja ihmisiä kohtaan. Nämä jumalat ovat selvästi mielikuvituksen tuloksena syntyneitä kuvitteellisia olentoja. Ne eivät ole todellisia. Raamatun jumala muistuttaa ajatuksiltaan, sanoiltaan, tunteiltaan, tahdoltaan, tiedoiltaan ja käytökseltään ihmistä samoin kuin muiden kansojen jumalat.
Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovaiset ovat sitä mieltä, että Raamatun profeetat ja patriarkat ovat olleet luomakunnan alusta asti monoteistisiä, mutta monet tutkijat ovat nykyään eri mieltä tästä asiasta. He uskovat Israelin heimon palvelleen monia jumalia naapurikansojen tavoin aina 700- tai 500-luvulle asti, jolloin kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen kahdessa erässä. Ensin pohjoinen Israelin kuningaskunta sortui Assyrian hyökkäyksen alla noin 723 eaa. ja sitten 587/586 eaa. eteläinen Juudan kuningaskunta vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.
On arveltu, että Juudan ruhtinaat ja papit keksivät monoteismin korottaakseen kansan itsetuntoa. Tätä aiemmin monoteismia on esiintynyt ehkä vain Egyptissä 1300-luvulla eaa. farao Akhenatenin aikana, jolloin Aton oli ainoa hyväksytty palvonnan kohde.
Vanhassa testamentissa on paljon viittauksia siihen, että Israelin heimojumala Jahuwah (Jahve, Jehova, YHWH, JHVH) on ainoa elävä Jumala. Muiden kansojen jumalat eivät ole todellisia: ne ovat epäjumalia. Ne olivat usein luonnonmuodostelmia tai ihmisten tekemiä veistettyjä kuvia (patsaita) tai puupaaluja. Israelin jumala oli toisenlainen: näkymätön henki, joka vaikutti maailman tapahtumiin ja puhui vain profeettojen suun kautta.
Uskonnoille on tyypillistä se, että Jumala tai jumalat puhuvat vain kansan johtajien, profeettojen tai pappien suun kautta. Kansa sitten pitää totena näiden sanat ja on valmis uhraamaan jopa henkensä toteuttaessaan heidän käskyjään. Yleistä on se, että kansa tappaa näiden ”hengen miesten” käskystä, koska he pitävät heidän sanojaan ”Jumalan sanoina”, vaikka ne ovat vain ihmisten sanoja ja ihmisten käskyjä. Kun muslimi tappaa vääräuskoisia, uskoo hän tekevänsä sen Jumalan tahdosta.
Raamatun jumala ei poikkea millään tavalla epäjumalista. Se on Israelin heimojumala, jonka juutalaiset papit ovat korottaneet hallitsevien ruhtinaiden ja kuningasten kanssa muiden kansojen jumalia korkeammalle, kunnes lopulta muut jumalat kiellettiin epätodellisina ja sanottiin vain tämän yhden jumalan olevan todellinen. Sen uskottiin luoneen maailman ja sen elävät olennot. Se vaikutti säähän, luonnonilmiöihin, sotaonneen ja ihmisten elämään monin eri tavoin.
Raamatun jumala on ihmisen luoma jumaluus samoin kuin pakanoiden monet jumalat. Se on luotu ihmisen kuvaksi: se ajattelee, puhuu, tahtoo, tuntee ja tietää asioita niin kuin ihmiset. Sen sijaan, että olisi olemassa jokin todellinen Jumala, joka olisi luonut ihmisen omaksi kuvakseen, on ihminen luonut Raamatun jumalan ja monet muut jumalat ihmisten kaltaisiksi, ihmisen kuvaksi.
On valitettavaa, että vielä nykyisenä informaation ja tiedon aikakautena on ihmisiä, jotka pitävät näitä mielikuvituksen tuotteita todellisina: uhraavat koko elämänsä niiden palvelemiseen, rukoilevat olematonta ja noudattavat pahimmassa tapauksessa ne keksineiden muinaisten ihmisten säätämiä lakeja käskyineen ja säädöksineen. Se johtaa pahimmillaan syrjintään, sortoon, alistamiseen, epäoikeudenmukaisuuteen, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja tappamiseen.
Tiedämme nyt, että kaikkien tunnettujen uskontojen jumalat ovat epäjumalia: ne eivät ole todellisia. Jumalatarut ovat keksittyä viihdettä tai tarkoituksellista huijausta, jolla on hallittu kansaa. Tarinat sisältävät usein myös opetusta elämän eri alueilta, joten niiden kuunteleminen ei ole ollut pelkästään hauskaa ajanvietettä. Lapsia ja miksei myös varttuneempaa kansaa on opetettu ”ihmisten tavoille” niiden avulla. Myöhemmät sukupolvet ovat sitten alkaneet pitää niitä todellisiin tapahtumiin perustuvina, vaikka tarinoiden keksijät ja ensimmäiset kuulijat tiesivät niiden olevan sepitettä.
Raamatussa on paljon kertomuksia, jotka eivät ole historiallisesti tosia. Osa niistä on opettavaisia, mutta on myös todellisten tapahtumien liioittelua ja valheita, joilla on tahdottu korottaa oma kansa ja sen jumala muita kansoja ja niiden jumalia suurempaan arvoon. Ihmiset uskoivat tuolloin, että jumalat sotivat kansan puolesta. Niin myös Jahve soti Israelin puolesta ja toi usein voiton, mutta salli kansan joskus kärsiä tappion milloin mistäkin syystä. Nämä tarinat ovat keksittyjä, vaikka itse taistelut ja sodat ovat voineet olla ainakin osaksi todellisia.
Tiedämme historiasta sen, että Assyria on vallannut Israelin pohjoisen valtakunnan noin 723 eaa. ja Babylon eteläisen Juudan lopullisesti vuonna 587/586 eaa. Juutalaiset vietiin tuolloin pakkosiirtolaisuuteen Kaksoisvirtain maahan samoin kuin oli tapahtunut kansan pohjoiselle osalle jo aikaisemmin. Siellä juutalaiset papit keksivät sitten yhdessä ruhtinaiden kanssa tarinoita, joilla korotettiin oma heimojumala muiden yläpuolelle ja sanottiin lopulta muita epätodellisiksi: oli vain yksi Luoja ja Kaikkivaltias, Israelin Jumala. Samalla keksittiin kansaa korottavia kertomuksia sen menneisyydestä kuninkaineen ja patriarkkoineen. Osa kertomuksista voi perustua löysästi todelliseen historiaan, mutta liioittelun, valheiden ja keksittyjen lisäysten vuoksi ne eivät ole historiallisesti luotettavia.
Raamatun kertomukset eivät poikkea merkittävästi muiden kansojen jumaltaruista. Raamatun jumala ei ole todellinen niin kuin eivät muidenkaan kansojen jumalat todellisia ole. Jumalien sanotaan puhuneen valituille henkilöille, jotka ovat olleet kansan johtajia, profeettoja tai pappeja. Miksi jumalat puhuvat vain näille harvoille, mutta eivät koko kansalle? Haiskahtaa petokselta ja sitä se onkin.
Taikauskoinen kansa on pitänyt totena ”näkijöidensä” ja ennustajiensa sanat, vaikka muut eivät ole jumalia nähneet tai niiden ääntä kuulleet kuin nämä harvat valitut. Johtajat ovat käärineet rahaa ja koonneet varallisuutta yhteistyössä ”hengen miesten” kanssa keräämällä veroja ja vaatimalla lahjoja ”palveluksistaan”. Kansa on maksanut ja antanut orjuuttaa itsensä osittain pelosta (jumalat rankaisevat, jos heitä ei totella eikä lahoja ja uhreja anneta) ja osittain vilpittömästä uskosta.
Pakanakansojen noidat, shamaanit, poppamiehet, henkiparantajat, ennustajat, unien näkijät ja selittäjät, profeetat ja papit ovat toimineet samalla tavalla kuin Raamatussa mainitut Israelin profeetat ja papit sikäli kuin nämä ovat todellisia historian henkilöitä. Heidän urotekonsa ja ihmeet eivät ole todellisia, joten on hyvin mahdollista, että ainakin osa heistä on keksittyjä henkilöitä sen sijaan, että he olisivat todellisia historian vaikuttajia. Heidät tunnetaan vain Raamatusta ja koska se ei ole luotettava historiallisen tiedon lähde, on syytä kyseenalaistaa heidän historiallisuutensa.
Taikauskoista kansaa on hallittu pelon ja uhkailun avulla. Kaikki hengelliset ja maalliset johtajat eivät ole itse uskoneet ”sanomaansa”, mutta taikauskoinen kansa on pitänyt heidän valheitaan tosina. Kansaa on riistetty ja saatu se tekemään hirmutekoja, kun kansa on uskonut jumalien puhuvan hengellisten johtajien kautta. Ihmiset ovat tappaneet vihollisia, toisiaan ja uhranneet omaisuutensa näille johtajille, koska ovat vilpittömästi uskoneet valheet, joita on heille syötetty. On ihmeellistä, että vielä nykyään on ihmisiä, jotka ovat valmiit tappamaan, orjuuttamaan, syrjimään, sortamaan ja kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti muita ihmisiä sen vuoksi, että Raamatun tai Koraanin kirjoittajat ovat niin käskeneet tehdä ja ovat sanoneet sitä ”Jumalan sanaksi” ja ”Jumalan käskyiksi”.
Tieteellisen Raamatun tutkimuksen ja maalaisjärjen avulla on saatu selville, että Raamattu ja Koraani ovat ihmisten sanoja ja ihmisten käskyjä. Niissä ei ole mitään jumalallista tai yliluonnollista. Yhteiskunnan ja maailman kannalta on vaarallista, että Raamattua ja Koraania kirjaimellisesti totena ja Jumalan sanana pitävät ihmiset saavat elää vapaina ja tehdä tekojaan. Etenkin islam on suuri uhka länsimaiselle demokratialle. Uhkana eivät ole vain äärimuslimit vaan kaikki muslimit. Muslimien enemmistö pitää totena Koraanin ja hadithit (perimäkirjallisuus) ja profeetan (SAAS) esikuvan (sunna), jonka mukaan muslimit ovat sodassa vääräuskoisia vastaan siihen asti, kunnes koko maailma on muslimien hallussa ja vallassa.
Kristityt teologit ja ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että pakanakansojen jumaltarut ovat keksittyjä ja niiden jumalat eivät ole todellisia. Kristityt luulevat jostakin syystä, että Raamatun jumala eli Israelin heimojumala olisi ainoa todellinen Jumala ja kaiken olevaisen luoja, jopa kaikkitietävä ja kaikkivaltias.
Tässä esseessä ja alan tietokirjoissa on osoitettu seikkaperäisesti, että Raamatun jumala ei poikkea epäjumalista merkittävällä tavalla. Usko siihen perustuu hyvin pitkälle epätosiin tarinoihin ja harhoihin. Tieteellisen tutkimuksen mukaan Raamatun jumalaa ei voida pitää paljon paremmin perusteltuna olevaisena kuin muitakaan jumalia.
Deistit uskovat monien suomalaisten tavoin johonkin korkeampaan voimaan tai tuntemattomaan jumaluuteen (luoja tai luojat), joka olisi luonut universumin ja elämän sekä mahdollisesti vaikuttanut evoluution, niin että se on johtanut nykyiseen elämän monimuotoisuuteen ja lajien runsauteen. Tässä kirjoituksessa sivuutettiin deistinen luomisnäkemys kevyin perustein ja pidettiin sitä merkityksettömänä.
Kirjoittaja tunnustaa nyt sen, että luomista ei ole järkevää sulkea pois vaihtoehtoisena ”syynä” universumin ja elämän olemassa ololle. Niin kauan kuin ei tiedetä tähän johtaneita tapahtumia tai syytä, on luominen edelleen yksi vaihtoehto sen rinnalla, että sitä ei olisi tapahtunut.
Vaikka tämä asia tulee filosofin ja vapaan ajattelijan tunnustaa, ei se tarkoita sitä, että kirjoittaja pitäisi luomista tapahtuneena tosiasiana tai edes järkevämpänä oletuksena kuin arvausta, jonka mukaan sitä ei ole tapahtunut eikä universumi tarvitse olemiselleen mitään syytä. Se vain on olemassa eikä tämä oleminen todista sen enempää luomisesta kuin sitä vastaankaan.
Järkevä ihminen ei siis usko edes sitä, että luomista ei ole tapahtunut tai että se olisi mahdotonta samoin kuin aineettoman hengen tai henkien olemassa olo ja tietoisuus. Järkevä ihminen ei usko mitään sellaista, mitä ei tiedä tai voi todistaa. Järkevä ihminen eroaa siten uskovaisesta teististä ja positiivisesta ateistista, jotka molemmat pitävät varmasti totena asioita, joita eivät voi tietää tai todistaa.
Vain vajaaälyinen tai aivopesty ihminen pitää mahdottomana täysin järkevän oletuksen: luomisen tai sen, että luomista ei ole tapahtunut. Molemmat vaihtoehdot ovat järkeviä ja mahdollisia. Joka muuta väittää, on eksynyt, paisunut, riitaisa, sanakiistojen kipeä, pahansuopa, ilkeä, totuuden vääristelijä, harhaan johtaja, panettelija ja huono argumenttien esittäjä. Sellaisia karta.
Aihetta on käsitelty Ylen Areenassa: Alussa mieli loi jumalan?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/04/20/alussa-mieli-loi-jumalan
On todennäköistä, että jos kristitty olisi syntynyt esimerkiksi muslimien keskuudessa, niin hän olisi muslimi eikä kristitty, mutta uskoisi silti jumalaan.
Usko ja uskonnot eivät perustu yliluonnolliseen henkiolentoon (Jumalaan tai jumaliin) ja sen tai niiden vaikutukseen vaan ne ovat ihmisen mielen tuotosta: Jumala, jumalat ja henget (aaveet ja enkelit) ovat ihmisen mielikuvituksen tuotteita. Niitä ei ole oikeasti olemassa.
Tutkijat kiistelevät lähinnä siitä, onko uskosta jumaliin ollut hyötyä vai onko se pelkkä evoluution sivutuote. Varmaa on se, että se on kehityksen tulosta: uskonnot eivät ole syntyneet Jumalan ilmestymisen ja sanan kautta.
Tässä kirjoituksessa on perusteltu riittävän hyvin se, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, mutta on silti jätetty avoimeksi ovi sille mahdollisuudelle, että jokin korkeampi voima tai luoja(t) voi olla universumin ja elämän syntymisen (ja evoluution) takana.
Tällä oletuksella ei ole kuitenkaan mitään merkitystä ihmisten elämälle, koska jos sellainen luoja(t) olisi olemassa, niin hän ei ole ainakaan havaittavalla tavalla vaikuttanut ihmisten elämään tai maailman tapahtumiin luomisen jälkeen.
On tietysti monia ”todistuksia” eli tarinoita siitä, miten Jumala tai jumalat on ilmestynyt ja puhunut ihmisille, mutta ne ovat vain tarinoita eikä kukaan voi niitä jälkikäteen todeksi osoittaa.
Näiden ilmestysten ja näkyjen jumalat eivät ole jättäneet perinnöksi mitään järjellistä tai yliluonnollista, joka selittyisi vain Jumalan vaikutuksesta syntyneeksi. Kaikki kertomukset kohtaamisesta Jumalan tai jumalien tai enkelien kanssa ovat selitettävissä luonnollisilla syillä: harhat (hallusinaatiot), valheet ja virhetulkinnat.
Näiden satuolentojen sanoma tai viestit ovat inhimillisiä: eivät jumalallisia ja yliluonnollisia. Kaikki tarujen jumalat ovat ihmisten kaltaisia. Myös Raamatun jumala on ihmisten kaltainen. On siis oikein sanoa, että ”ihminen loi Jumalan”.
Suositeltavaa luettavaa
The Believing Primate: Scientific, Philosophical and Theological Reflections on the Origin of Religion. Jeffrey Schloss ja Michael Murray.
Pascal Boyer. JA IHMINEN LOI JUMALAT. MITEN USKONTO SELITETÄÄN. 2007.
Eetu Manninen. Ja ihminen loi jumalat? Uskonnon juuret luonnontieteen, filosofian ja teologian näkökulmista. areiopagi.fi
Totuus uskon asioissa 