abyssos ἄβυσσος
Sana abyssos [ἄβυσσος] esiintyy Uudessa testamentissa yhdeksän kertaa. Sillä tarkoitetaan pohjatonta syvyyttä, jossa langenneita enkeleitä säilytetään pimeydessä ja iankaikkisissa kahleissa tuomion päivää varten. (Jda. 1:6; vrt. 2. Piet. 2:4; 1. Piet. 3:18-20; 1. Moos. 6:2-4)
Leegio niminen riivaajien armeija aneli Jeesusta, että hän ei käskisi heidän mennä syvyyteen. Riivaajat menivät tämän jälkeen sikoihin, jotka syöksyivät järveen ja hukkuivat siihen: oletettavasti se oli samalla riivaajien maanpäällisen vaelluksen päätepiste. (Luuk. 8:30-33)
Ilmestyskirjassa mainitaan taivaasta putoava tähti, joka on vertauskuva enkelistä. Siitä alkaa erikoisilla kielikuvilla kuvailtu heinäsirkkavitsaus, jota johtaa syvyyden enkeli, jonka nimi on hebreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon, ”tuhooja”. (Ilm. 9:1-11)
Kun Kristus saapuu Isänsä voimassa ja kirkkaudessa, niin muuan enkeli ottaa kiinni saatanan ja sitoo hänet kiinni kahleilla. Sitten saatana heitetään syvyyteen, jossa häntä säilytetään tuhat vuotta. (Ilm. 20:1-3) Tämän jälkeen paholainen päästetään irti vähäksi aikaa villitsemään (eksyttämään) kansoja, mutta lopulta hänet surmataan ja heitetään tuliseen järveen palamaan, eikä häntä ole enää olemassa hamaan iankaikkisuuteen asti. (Ilm. 20:1-10; Hes. 28:12-19/KJV)
Tämän kohdan perusteella näyttäisi siltä, että enkelit eivät kuole joutuessaan syvyyteen. Ne kuolevat vasta viimeisellä tuomiolla ja niiden ruumis poltetaan tulessa. Raamatun mukaan enkelit voidaan nähdä ihmisenmuotoisina hahmoina, joten niillä on ruumis, jonka Jumala voi tuhota tapettuaan langenneet enkelit, samoin kuin käy tuhoon tuomittavien ihmisten viimeisen tuomion jälkeen. (1. Moos. 6:2-4; 18-19; Ilm. 20:9-15)
Abyssos on joissakin Raamatun kohdissa Tartaroon ja tuonelankin synonyymi. Tartaroo mainitaan Uudessa testamentissa vain kerran, jolloin se on langenneiden enkelien säilytyspaikka. (2. Piet. 2:4) Tuonelaan abyssosta voidaan verrata sen vuoksi, että Paavali rinnastaa syvyyden tuonelaan kysyessään, voisiko joku hakea Kristuksen pois syvyydestä, se on: ”nostaa hänet ylös kuolleista”. (Room. 10:7) Syvyys vastaa tässä tuonelaa, jossa jotkut juutalaiset ja monet pakanat uskoivat oman uskontonsa mukaan kuolleiden ihmisten joko nauttivan onnea (vanhurskaiden osasto) tai kärsivän tuskaa tulen liekissä (pahojen ihmisten osasto).
(vrt. Luuk. 16:19-31)
On vielä kaksi muuta kohtaa, joissa abyssos voisi viitata kuolleiden ihmisten säilytyspaikkaan, Ilm. 11:7; 17:8. Ilmestyskirjan peto nousee niiden mukaan syvyydestä, millä seikalla viitataan mahdollisesti pedon saamaan kuolinhaavaan sen päässä, joka kuitenkin parani. (Ilm. 13:1-14) Jotkut pitävät tätä petoa ihmisenä, joka kokee ihmeparanemisen tai nousee ylös kuolleista. Todemmalta kuulostaa selitys, jonka mukaan peto kuvaa tässä kohdassa yhtä maailmanvaltaa, joka on lähellä kukistua kokonaan, mutta nousee uudelleen maailmanvallaksi lopun aikana. Tällä valtakunnalla voi toki olla joku tietty ihminen kuninkaanaan, mutta syvyydestä nouseminen ei viittaisi hänen saamaansa fyysiseen vammaan ja kuolleista nousemiseen, ellei sitten kyse ole petoksesta, jossa vain uskotellaan hänen nousseen ylös kuolleista.
Abyssos on pimeä ja syvä pohjaton kuilu (englanniksi bottomless pit). Sen uskottiin sijaitsevan syvällä maan alla. Sikäli kuin abyssos ei ole pelkkä kielikuva, jolla kuvataan kuolemaa ja sen tiedotonta unta, voidaan sen uskoa tarkoittavan olinpaikkaa, jossa vankeudessa olevat enkelit ja jopa ihmiset kärsivät jo nyt tuskaa odottaessaan tulevaa tuomion päivää. Tämä sotii tosin ihmisten oikeustajua vastaan. Miten voisi olla oikein rangaista ihmisiä jo ennen tuomion langettamista? Entä miten loputon kärsimys ja päättymätön piina voisi olla oikeudenmukainen rangaistus verrattain lyhyen ajan kestäneestä pahan tekemisestä? Miksi toisia rangaistaan kauemmin kuin toisia? Osa ”kadotukseen joutuvista” ihmisistä ei ole vielä edes syntynyt, kun toiset ovat kärsineet jo liki 6000 vuotta tuskaa ja vaivaa tuonelan tulen liekissä.
Klassinen helvettioppi aiheuttaa vilpittömän kristityn mielessä moraalisen ongelman. Sen mukaan Jumala rankaisee ihmisiä julmemmin kuin Jumalan ihmisille antaman oikeustajun mukaan on oikein rangaista. Uskottavammalta kuulostaakin selitys, jonka mukaan jumalattomia varten varattu pimeyden synkeys (2. Piet. 2:17) ja muut vastaavat ilmaisut ovat pelkkiä kielikuvia peruuttamattomasta ja lopullisesta kuolemasta. Abyssoksen kohdalla ongelman muodostaa lisäksi se, että sekä juutalaiset että kreikkalaiset ja muut pakanat uskoivat kuolleiden valtakunnan sijaitsevan syvällä maan sisällä. Näin myös Raamatun perusteella voidaan hyvin päätellä: taivas on ylhäällä, mutta tuonela alhaalla maan alla. (Snl. 15:24; Jes. 14:9; 4. Moos. 16:28ss.)
Nykyajan teologien mielestä tuonela ei sijaitse kuitenkaan maankuoren alla maapallon sisuksissa. Se on toinen hengellinen ulottuvuus, jonka sijaintia ei voida tila-avaruudellisesti osoittaa. Tätä näkemystä vastaan näyttäisi puolestaan olevan Ilmestyskirjan kuvaus maan päälle tipahtavasta tähdestä, joka avaa syvyyden kuilun, josta heinäsirkkavitsaus saa alkunsa. (Ilm. 9:1-11) Jos siis Raamattu on tarkoitettu ymmärrettäväksi kirjaimellisesti tässä asiassa, olisi tuonela ja syvyys maapallon sisällä, sen sulassa ytimessä. Vanhassa testamentissa tuonela sen sijaan tarkoittaa lähes poikkeuksetta yksinkertaisesti hautaa tai syvää kuoppaa, johon vainajat päätyvät kuolemansa jälkeen.
Abyssos on Septuagintassa (Vanhan testamentin kreikankielinen versio) sijoitettu yleensä mereen, sen syvyyteen. (1. Moos. 1:2; 2. Moos. 15:5, 8; Jes. 51:10) Nooan ajan vedenpaisumuksen veden lähteet olivat peräisin meren tai maan alla olevasta syvyydestä. (1. Moos. 7:11; 8:2) Syvyys voi kuvata myös hautaa (Hes. 31:15/KJV), niin kuin Joonan tapauksessa, jossa meripedon vatsa on esikuva Kristuksen haudasta. (Jna. 2:5; vrt. Matt. 12:39-40) Kun nämä kohdat yhdistetään toisiinsa ja Ilmestyskirjaan, niin voidaan ymmärtää abyssoksen, tuonelan ja muiden vastaavien ilmaisujen tarkoittavan yksinkertaisesti kuolleiden säilytyspaikkaa eli hautaa. Kukin luovuttaa sinne kadonneet ruumiit tuomion ylösnousemuksessa: tuonela, kuolema ja meri. (Ilm. 20:13) Kuolema mainitaan vielä erikseen, koska kaikki ruumiit eivät ole päätyneet haudan lepoon tai mereen. Osa on kadonnut tai tuhoutunut niin pahasti, ettei niillä ole ollut lepopaikkaa.
Kun Kuolema ja Tuonela heitetään tuliseen järveen viimeisen tuomion jälkeen, tarkoittaa se yksinkertaisesti sitä, että enää ei ole ruumiita surmattavaksi, eikä jumalattomia ihmisiä haudattavaksi. Kuolemaa ei ole enää oleva, sillä kun kaikki jumalattomat ja syntiset ihmiset sekä langenneet enkelit ovat saaneet lopullisesti surmansa, niin he eivät nouse enää koskaan ylös kuolleista. Tulinen järvi ja tuli kuvaa Raamatussa tuomioiden yhteydessä aina lopullista tuhoa ja hävitystä, kuolemaa. Sitä se tarkoittaa myös silloin, kun itse kuolema ja tuonelakin tuhotaan tulisessa järvessä. Niitä ei ole enää olemassa, niin kuin ei ”kadotettuja” ihmisiäkään.
Blue Letter Biblen
antama merkitys
abyssos ἄβυσσος
- pohjaton
- rajoittamaton
- syvyys
- kuilu
- mittaamaton syvyys
- manalasta puhuttaessa, erittäin syvä kuilu maan alimmissa paikoissa, jota on käytetty yleisesti kuolleiden sijana ja erityisesti demonien asuinpaikkana
KJV – bottomless pit 5 (pohjaton kuilu), deep 2 (syvyys), bottomless 2 (pohjaton) ; yhteensä 9.
Strong’s G12
Esiintyminen Uudessa testamentissa
abyssos
Jakeet, joissa sana abyssos esiintyy.
Luuk. 8:31 Ja he pyysivät häntä, että hän ei käskisi heidän mennä syvyyteen.
Room. 10:7 tai ”Kuka astuu alas syvyyteen?” Se on: ”Nostamaan Kristusta ylös kuolleista.”
Ilm. 9:1 Ja viides enkeli puhalsi pasuunaan, ja näin tähden pudonneen taivaasta maahan, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain.
Ilm. 9:2 Ja hän avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu kuin suuren pätsin savu; ja aurinko ja ilma pimenivät kaivon savusta.
Ilm. 9:11 Ja heillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi on hepraksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon [tuhooja].
Ilm. 17:8 Peto, jonka näit, on ollut, ja sitä
ei ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä tuhoon. Ja ne maan päällä asuvat, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan maailman perustamisesta, hämmästyvät nähdessään pedon, joka on ollut, ja jota ei [nyt] ole, vaikka se on [tuleva].
Ilm. 20:1 Ja minä näin taivaasta enkelin tulevan alas, ja sillä oli syvyyden avain ja suuri kahle kädessään.
Ilm. 20:2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on paholainen ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi,
Ilm. 20:3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen yläpuoleltaan, että hän ei eksyttäisi enää pakanakansoja, kunnes ne tuhat vuotta tulisivat täyteen, ja sen jälkeen pitää hänet päästettämän irti vähäksi aikaa.
Totuus uskon asioissa 