Välitilaoppi

Välitilaoppi kriittisen tutkistelun alla – Pietarin ja heprealaiskirjeen aiheeseen liittyvien kohtien selitys

Luemme ensin tutkistelun alla olevan ensimmäisen tekstin ja siirrymme sitten tarkastelemaan sitä. Pietari kirjoitti näin (KR38 ja Novumia mukaillen):

”Sillä parempi on kärsiä hyvää tekevänä kuin pahaa tekevänä, jos se on Jumalan tahto, sillä niin myös kristus kärsi kerran [kuollen] syntien edestä, vanhurskas väärien puolesta, jotta toisi  meidät Jumalan tykö; hän, joka on tosin surmattu lihassa, mutta tehty eläväksi hengellä, jossa hän myös meni ja julisti vankeudessa oleville hengille, jotka olivat olleet muinoin tottelemattomia, kun Jumalan pitkämielisyys kerran odotti Nooan päivinä arkkia valmistettaessa, jossa muutamat – se on kahdeksan sielua – pelastuivat veden kautta,…” (1. Piet. 3:17-20)

Monet välitilaopin kannattajat väittävät, että Jeesus saarnasi kuolemansa jälkeen muinoin kuolleiden ihmisten hengille, jotka olivat tuonelassa. Pietari ei puhu tässä kuitenkaan mitään tuonelasta, jossa sielut odottaisivat vankeudessa tulevaa tuomiota ja kärsisivät siellä tuskaa sitä odottaessaan. Keitä hän sitten tarkoittaa? Löydämme hyvin perustellun vastauksen, kun etsimme löytyykö mitään vastaavaa kuvausta Pietarilta itseltään tai muilta apostoleilta. Ja kyllähän niitä löytyy. Pietari kirjoittaa toisaalla näin:

”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” (2. Piet. 2:4)

Ja Juuda kirjoittaa näin:

”…ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;…” (Jda 1:6)

Molemmat kuvaukset puhuvat langenneista enkeleistä, jotka on heitetty syvyyden kuiluihin ja pimeyteen. Nämä enkelit ovat sidotut kahleilla ja heitä säilytetään tulevaa tuomiota varten. He ovat siis vankeudessa ja vartioituina, mikä sopii hyvin Pietarin ensin mainittuun kuvaukseen ”vankeudessa olevista hengistä”. Mutta sanotaanko enkeleitä Uudessa testamentissa koskaan hengiksi?

Kun tarkistamme kaikki kohdat, joissa kreikankielen sana pneuma (henki) esiintyy, niin huomaamme, että enkeleitä kutsutaan hengiksi. Tätä eivät suomenkieliset Raamatun lukijat välttämättä heti huomaa, koska heprealaiskirjeeseen on käännetty sana ”pneuma” sanalla ”tuuli”, kun siellä puhutaan Herran enkeleistä. (Hebr. 1:7) Oikeampaa olisi kääntää sanalla ”henki”, koska Psalmissa, josta lainaus on otettu, lukee:

”…joka tekee enkelinsä hengiksi ja palvelijansa loimuavaksi tuleksi.” (Psa 104:4)

Sanatarkka käännös kuuluu siten näin:

”Hän tekee enkelinsä hengiksi ja palvelijansa tulen liekeiksi”. (Hebr. 1:7)

Toinen kohta, jossa on hyvin todennäköisesti kutsuttu Herran enkeliä hengeksi löytyy Apostolien teoista, joka on Luukkaan käsialaa.

Kun Filippus kulki tietä pitkin, niin hänelle puhui herran enkeli. (Apt. 8:26) Kun enkeli puhui hänelle toistamiseen, sanoo Luukas häntä ”hengeksi”. (j.29) Kääntäjä on kirjoittanut hengen isolla kirjaimella vuoden 1938 kirkkoraamattuun, koska on tulkinnut hengen viittaavan siinä Jumalan pyhään henkeen, ei luotuun enkeliin (henkiolentoon). On silti täysin perusteltua uskoa, että kyse oli siitä samasta enkelistä, joka oli puhunut Filippukselle hetkeä aiemmin, ja Luukas kutsuu häntä nyt hengeksi enkelin sijasta. Luukas käyttää hengestä määräistä artikkelia, jolla viittaa edellä puhuneeseen enkeliin: ”Sitten se henki (τὸ πνεῦμα) sanoi Filippukselle…”

Ne, jotka väittävät tässä puhuvan hengen viittaavan Jumalan pyhään henkeen, perustelevat kantaansa sillä, että ”herran henki” tempaisi pian tämän jälkeen Filippuksen pois siitä paikasta ja vei hänet toiseen paikkaan. (jj. 39-40) Vaikka tämä myöhemmin mainittu ”Herran henki” olisikin ollut Jumalan pyhä henki, niin se ei silti todista sitä, että se aiemmin mainittu henki ei olisi ollut Herran enkeli. Tämä siitä huolimatta, vaikka seuraava perustelu ei osuisikaan oikeaan.

Molempien sanojen (enkeli ja henki) edessä on sanan Herra genetiivimuoto, joten ”Herran enkeli” ja ”Herran henki” voivat olla samaa tarkoittavia sanoja Luukkaan kuvauksessa. Vaikka ”Herran henki” tarkoittaa kahdessa muussa kohdassa Uudessa testamentissa kaikesta päätellen Jumalan pyhää henkeä, niin ei ole täysin mahdotonta, että Luukas olisi voinut viitata sillä Jumalan enkeliin, joka tempasi Luukkaan toiselle paikkakunnalle. (Luuk. 4:18; 2. Kor. 3:17)

Löydämme samankaltaisen kuvauksen toisesta kuninkaan kirjasta. Elias nousee siinä tuulispäässä taivaaseen, kun tuliset vaunut ja hevoset noutivat hänet pois Elisan luota, ja siirsivät hänet toiseen paikkaan maan päällä. (2. Kun. 2:11-18) Tässä mainittu ”tuulispää” ja ”tuliset vaunut” voivat viitata siihen, että Herran enkeli nouti Elian pois. Elisan oppilaat sanoivat nimittäin hetkeä myöhemmin: ”Ehkä Herran henki on vienyt hänet ja heittänyt hänet jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.” (j.16) On siis mahdollista, että he tarkoittivat ”Herran hengellä” tässä kohdassa enkeliä, joka oli noutanut Elian pois Elisan luota, koska oli Elisan vuoro toimia Israelin profeettana.

Vanhassa testamentissa on monia kohtia, joissa hepreankielen sana ruah רוּחַ tarkoittaa Herran lähettämää valon enkeliä tai viittaa häneen elävänä henkenä. (Hes. 1:12, 20; 10:17) Vielä enemmän on kohtia, joissa ruah viittaa pahoihin henkiin eli demoneihin. (Tuom. 9:23.  1Sam. 16:14, 15, 16, 23; 18:10; 19:9.  1Kun. 22:21, 22, 23.  2Aik. 18:20, 21, 22.  Sak. 13:2) Myös Uudessa testamentissa puhutaan toistuvasti pahoista hengistä, jotka ovat riivaajien henkiä ja saastaisia henkiä. Mitä muuta nämä henget voisivat olla kuin langenneita enkeleitä?

Niin, vaikka Luukas ei olisi tarkoittanut ”Herran hengellä” enkeliä, joka tempasi Filippuksen pois, niin jakeen Apt. 8:29 määräinen artikkeli viittaa edellä puhuneeseen Herran enkeliin, jota Luukas kutsuu nyt ”hengeksi”. (Apt. 8:26-29) Ei ole mitään hyvää perustelua sille, että Luukas olisi puhunut jakeessa 29 ”Herran hengestä” ja jättänyt siinä kohdassa pois sanan ”Herra” genetiivimuodon ja kirjoittanut: ”Sitten se henki sanoi Filippukselle”. Kun hän myöhemmin luvun lopussa puhuu oletettavasti Jumalan pyhästä hengestä, käyttää hän siinä sanan Herra genetiiviä: ”… tempasi Herran henki Filippuksen pois.” (j.39)

Miksi lisätä sana ”Herran” jälkimmäiseen kohtaan, mutta jättää se pois ensimmäisestä kohdasta, jos kerran tarkoittaa yhtä ja samaa Jumalan pyhää henkeä? Ja niin kuin aiemmin sanoin: määräinen artikkeli jakeessa 29 todistaa pikemmin sen puolesta, että Luukas viittaa edellä puhuneeseen enkeliin kuin Jumalan pyhään henkeen, vaikka sekin määräisen artikkelin kanssa kirjoitetaan (”Sitten se henki sanoi Filippukselle…”).

Kun nyt yhdistämme toisiinsa Raamatun tavan puhua Jumalan enkeleistä ”henkinä”, voimme päätellä, että Raamatun mukaan Pietarin mainitsemat henget olivat todennäköisesti ”syvyydessä” vangittuina olleita pahoja henkiä eli langenneita enkeleitä, eivät ”tuonelan” liekissä tuskaa kärsivien ihmisten sieluja. (1Piet. 3:17-20) Tämä teoria on parhaiten perusteltu siten, että kun pahasta, eli siten myös tottelemattomasta, hengestä tai hengistä puhutaan Uudessa testamentissa olevaisina olentoina, niin silloin viitataan aina saastaisiin henkiin ja riivaajiin, ei koskaan tuonelassa asuviin kuolleiden ihmisten sieluihin. Ja niin kuin aiemmin kysyin: mitä muuta nämä pahat ja saastaiset henget ja riivaajat voisivat olla kuin langenneita enkeleitä?

Jos tämä tulkinta on väärä, niin sitten Uudesta testamentista tulisi löytää kohtia, joissa kuolleita ihmisiä kutsutaan sanalla pneuma, henki. Kuollutta ihmistä sanotaan varmuudella kuitenkin vain yhden kerran hengeksi ja silloinkin opetuslapset luulivat nähneensä Jeesuksen aaveen, eivät tuonelassa asuvaa ihmisen sielua. (Luuk. 24:37-39)

Apostolien teoissa jakeessa 23:9 fariseukset puhuvat niin ikään hengestä, joka voisi viitata kuolleen ihmisen haamuun, mutta se ei ole lainkaan varmaa. Fariseukset uskoivat kaiken maailman juutalaisia taruja ja kreikkalaista mytologiaa, joten he ovat voineet tarkoittaa sanalla ”henki” tässä yhteydessä mitä tahansa henkiolentoa, jopa Herran enkeliä. On myös mahdollista, että he tarkoittivat sanalla ”henki” Jumalaa, vaikka Raamatun kääntäjät ovatkin kirjoittaneet hengen pienellä kirjaimella ja sisällyttäneet siihen siten tulkintansa, jonka mukaan kyse ei ole Herran hengestä.

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille on vielä yksi viittaus, jota jotkut pitävät todisteena siitä, että kuollut ihminen jatkaa elämäänsä itsestään tietoisena ”henkenä” ruumiin kuoleman jälkeen. Paavali puhuu siinä haureutta harjoittaneesta miehestä, joka oli jätettävä saatanan haltuun lihan turmioon, jotta ”hänen henkensä pelastuisi herran päivänä”. (1.Kor. 5:5) Tässä ei ole kuitenkaan viittausta sielun elämän jatkumiseen tuonelassa kuoleman jälkeen.

Raamattu ei puhu pelkän hengen tai sielun pelastumisesta vaan kokonaisen ihmisen pelastumista ruumiin ylösnousemuksen kautta herran tulemuksessa. Niinpä tämäkin kohta on ymmärrettävissä ilmaisuna, joka viittaa ihmisen koko ”elämän” pelastumiseen ikuiselta kuolemalta, eikä sitä ole tarkoitettu ymmärrettäväksi niin, että vain ihmisen henki pelastuu, mutta ruumis ei nouse koskaan ylös kuolleista.

Palataan takaisin Pietarin kirjeeseen. (1. Piet. 3:17-20) Oletukseni on siis se, että Jeesus puhui kuolemansa jälkeen vankeudessa oleville enkeleille, ei kuolleiden ihmisten sieluille, jotka kärsivät tuskaa tuonelassa. (vrt. Luuk. 16:19-31) Uskon, että herra Jeesus saarnasi heille voiton sanomaa vasta sen jälkeen, kun oli noussut ylös kuolleista. Tämä kuulostaa monista täysin naurettavalta tulkinnalta, mutta lue kuitenkin perusteluni, ennen kuin hylkäät tämän teorian.

Sanat ”tehtiin eläväksi hengessä” viittaavat ruumiin ylösnousemukseen, eivät ihmisen sielun tai  hengen eläväksi tekemiseen. Jos ne viittaisivat jälkimmäiseen, niin sitten Jeesus olisi tullut hengellisesti kuolleeksi kuolemansa hetkellä (JDS-oppi), koska Jumalan piti tehdä hänet hengessä eläväksi ruumiin kuoleman jälkeen. JDS-opin mukaan Jeesus joutui kuolemansa jälkeen eroon Jumalasta ja kärsi tuonelan tulessa tuskaa itsensä saatanan kärventäessä häntä liekeissä. Vaikka tämä tulkinta on virheellinen, niin siihen johtopäätökseen pitäisi tulla, jos ei ymmärretä ”hengessä eläväksi tekemisen” tarkoittavan ”ruumiin ylösnousemusta”.

Mietipä nyt hetki sitä, miten Jumala olisi voinut tehdä synnittömän Jeesuksen ”hengessä eläväksi”, jos hän olisi ollut aina ”hengessä elävä”, niin kuin valtaosa kristityistä uskoo? Minkä osan kristuksessa Jumala teki eläväksi? Jeesuksen hengen? Hänen sielunsa? Mikä osa kuoli? Henki? Sielu? Ruumis?

Ne, jotka uskovat sielun kuolemattomuuden oppiin, eivät voi pitää totena sitä, että Jeesuksen sielu olisi kuollut. Heistä suurin osa ei usko siihenkään, että Jeesuksen henki kuoli: että Jeesus kuoli hengellisesti niin kuin syntiä tehneet ja paatuneet ihmiset (JDS-oppi). Miten he sitten tulkitsevat sanat ”tehtiin hengessä eläväksi”? Mikä osa Jeesusta kuoli ja tarvitsi eläväksi tekemistä? Ruumis! Jumala herätti Jeesuksen ruumiin ylös kuolleista henkensä kautta! Eikö tämän pitäisi olla selvä asia? Koska tiedän, että tämä asia ei ole selvä nykyään eläville kristityille, selvennän sitä heille ja itsellenikin.

Tutkitaan ensin, ovatko sanat ”tehtiin eläväksi hengessä” oikein käännetyt. Moni virhetulkintahan perustuu virheellisiin raamatunkäännöksiin. Katsotaan, miten on tämän kohdan laita. Kirjoitan tähän kreikankielisen tekstin ensin kreikankielisillä kirjaimilla ylimmälle riville, sitten toiselle riville translitteroidun version suomenkielisillä kirjaimilla, joista näet, miten sanat ääntyvät, ja lopuksi kirjoitan kolmannelle riville suomennoksen.

Laitan jakeiden numerojen kohdalle linkit Bible Hubin interlineaariin. Sieltä on edelleen linkit jokaisen sanan kohdalla sanakirjaan, niin että voit tarkistaa kunkin sanan merkityksen. Bible Hub on käyttänyt tekstiversiona eri versiota kuin Novum 4:n Textus Receptus, josta olen tekstin lainannut (s. 576). Blue Letter Biblesta löytyy tämä tekstiversio online-versiona (3:18 ja 3:19). Huomaa, että tähän lainaamani versio on tarkasti alkuperäisessä sanajärjestyksessä toisin kuin Blue Letter Biblen ja Novum 4:n interlineaarit.

3:17

κρεῖττον γὰρ ἀγαθοποιοῦντας εἰ θέλει τὸ θέλημα

kreitton gar agathopoiuntas ei thelei to theleema

parempi sillä hyväntekijänä jos tahtoo (artikkeli τὸ) tahto

 

τοῦ θεοῦ πάσχειν ἢ κακοποιοῦντας

tuu theuu paskhein hee kakopoiuuntas

(artikkeli τοῦ) Jumalan kärsiä kuin pahantekijänä

 

3:18

ὅτι καὶ Χριστὸς ἅπαξ περὶ ἁμαρτιῶν ἔπαθεν δίκαιος

hoti kai khristos hapaks peri hamartioon epathen dikaios

sillä myös kristus kerran vuoksi syntien kärsi vanhurskas

 

ὑπὲρ ἀδίκων ἵνα ἡμᾶς προσαγάγῃ τῷ θεῷ

hyper adikon hina hemas prosagagee too theoo

puolesta väärien että meidät toisi (artikkeli τῷ) Jumala(lle?)

 

θανατωθεὶς μὲν σαρκὶ ζῳοποιηθεὶς δὲ τῷ πνεύματι

thanatootheis men sarki dzopoietheis de too pneumati

surmattuna tosin liha eläväksitehtynä mutta (artikkeli τῷ) hengellä

 

3:19

ἐν ᾧ καὶ τοῖς ἐν φυλακῇ πνεύμασιν πορευθεὶς ἐκήρυξεν

en hoo kai tois en fylakee pneumasin poreutheis ekeeryksen

jossa myös luokse vankilassa henkien on mennyt saarnaten

 

3:20

ἀπειθήσασίν ποτε ὅτε ἅπαξ ἐξεδέχετο ἡ τοῦ θεοῦ

apeitheesasin pote hote hapaks eksedekheto hee tuu theuu

ei-totelleille muinoin kun kerran odotti (artikkelit ἡ τοῦ) Jumalan

 

μακροθυμία ἐν ἡμέραις Νῶε κατασκευαζομένης κιβωτοῦ

makrothymia en heemerais Nooe kataskeuadzomenees kibootuu

pitkämielisyys päivinä Nooan valmistettaessa arkkia

 

εἰς ἣν ὀλίγαι, τουτέστιν ὀκτὼ ψυχαί διεσώθησαν δι᾽ ὕδατος

eis heen oligai tuutestin oktoo psykhai diesootheesan di hydatos

jossa muutamat se on kahdeksan sielua pelastuivat kautta veden

 

Kirjoitan seuraavaksi suomenkielisen sana-sanasta käännöksen yhteen pötköön ja jätän suomentamatta jäävät artikkelit käännöksestä pois (en mainitse niitä suluissa):

”parempi sillä hyväntekijänä jos tahtoo tahto Jumalan kärsiä kuin pahantekijänä sillä myös kristus kerran vuoksi syntien kärsi vanhurskas puolesta väärien että meidät toisi Jumalalle surmattuna tosin liha eläväksitehtynä mutta hengellä jossa myös luokse vankilassa henkien on mennyt saarnaten ei-totelleille muinoin kun kerran odotti Jumalan pitkämielisyys päivinä Nooan valmistettaessa arkkia jossa muutamat se on kahdeksan sielua pelastuivat kautta veden” (1. Piet. 3:17-20)

Tämä sana-sanasta käännös tuntuu sinusta ehkä hyvin kummalliselta eikä sanomasta tahdo saada millään muotoa selvää. Mutta jos lähtisin nyt muuttamaan sanajärjestystä ja lisäämään sanoihin (lisää) sijapäätteitä, niin kuin suomenkielisessä käännöksessä on tehty (englanninkielisissä versioissa on lisätty prepositioita), niin en kirjoittaisi enää alkuperäistä tekstiä vaan tulkitsisin sitä. Huomaat tästä, että jokainen Raamatun käännös on kääntäjien siitä tekemä tulkinta eikä yksikään käännös ole alkuperäistä ja puhdasta ja väärentämätöntä Jumalan sanaa, vaikka käännöksiä sellaisiksi väitetään.

En väitä nyt kuitenkaan sitä, etteikö Raamattuun voisi luottaa, koska käännökset voivat olla korruptoituneita. Käännöksistä saa kuitenkin riittävän hyvin selvän perusasioista kuten siitä, että Jeesus on Jumalan poika, kristus ja herra, jonka isä Jumala on herättänyt kuolleista, ja joka on nyt isän Jumalan oikealla puolella taivaissa hänen valtaistuimellaan sovitettuaan meidän syntimme Jumalan kanssa kuolemalla puolestamme ristillä. Sovituksen sana, syntien anteeksisaaminen ja iankaikkisen elämän perustus on siis riittävän selvästi ilmoitettu ”kirjoituksissa”, joten meidän ei tarvitse pelätä sitä, että pelastuksen sanomaa ei voisi löytää Raamatusta sen käännösvirheiden vuoksi.

Tunnustan nyt, että en osaa koinee-kreikkaa, mutta voin tutkia alkutekstejä sen yleisen kielentuntemuksen perusteella, joka minulla muita kieliä opiskelleena on. Koska en osaa kreikkaa, en perusta tutkielmani tulosta pelkästään kreikankielen sanatarkan alkutekstin analyysiin ja siitä tekemääni sanasta-sanaan käännökseen, vaikka käsittelen tätä aihetta ensin. Teen lopullisen johtopäätöksen kuitenkin eri kirkkoraamattujen hyväksyttyjen ja korjattujen käännösten varassa nojautuen interlineaarien ja sanakirjojen antamiin tietoihin sekä Raamatun kokonaisilmoitukseen ja siihen, mitä sanonnan ”tehdä eläväksi hengessä” täytyy Uudessa testamentissa ja myös tässä kohdassa tarkoittaa. Tulet huomaamaan, että se ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin ihmisen kuolleen ruumiin herättämistä ylös kuolleista!

Niin kuin ehkä itsekin huomaat, puuttuu jakeesta 18 kreikankielisestä versiosta ἐν (en)-prepositiot sanojen ”liha” ja ”henki” edestä, jolloin käännökset, joihin ne lisätään, ovat kääntäjän tekemiä tulkintoja, eivät alkuperäistä tekstiä. Erityisesti sanan henki edessä oleva prepositio ”in” englanninkielisissä versioissa ja inessiivin pääte (-ssä) suomenkielisessä käännöksessä vaikuttavat merkittävästi sanoman sisältöön. Jos lauseen ”dzopoietheis de too pneumati” artikkeli τῷ (too) käännetään suomeksi ”hengessä” niin se johtaisi lukijan ajattelemaan, että Jeesus kristus ”on tehty eläväksi hengessä”, jolloin meidän pitäisi kysyä, ”miksi hänet tehtiin eläväksi hengessä” ja ”miksi hänen kuollut ruumiinsa nousi ylös?” Jos ylösnousemus koskisi pelkästään ihmisen henkeä, niin ruumiin ylösnousemusta ei tarvittaisi lainkaan. Tästä lisää tuonnempana.

On siis kääntäjän tulkinta, että suomenkielisessä Raamatussa lukee ”kuoletettiin liha-ssa, mutta tehtiin eläväksi henge-ssä” (KR38). Sanatarkasti pitäisi kääntää oikea sanajärjestys huomioituna: ”surmattuna tosin liha eläväksitehtynä mutta (artikkeli τῷ) henki”. Riippuen siitä, mikä taivutusmuoto artikkelilla τῷ tässä kohdassa on, muuttuu sanoman merkitys. Ne englanninkieliset käännökset, jotka kääntävät tämän kohdan muodossa ”made alive by the Spirit” tai ”quickened by the Spirit” sopivat paremmin asiayhteyteen, jossa puhutaan todellisuudessa Jeesuksen kristuksen ruumiin ylösnousemuksesta. Prepositio τῷ tulisi sen vuoksi kääntää siten kuin olen sen edellä sanasta sanaan käännöksessä tehnyt päätteellä -llä: ”hengellä”. Saamme näin aikaan järkevän ja englanninkielisten käännösten enemmistöä mukailevan käännöksen:

”… surmattuna tosin liha, mutta tehtynä eläväksi hengellä.” (1Piet 3:18)

Pietari ei suinkaan sano sitä, että herran Jeesuksen henki olisi tehty eläväksi, niin kuin virheellisestä Raamatun käännöksestä voisi päätellä. Miksi Jeesuksen henki olisi pitänyt tehdä eläväksi? Kuoliko Jeesus hengellisesti ristillä vai kuoliko hänen ruumiinsa?

Jotkut ovat erehtyneet tulkitsemaan Jeesuksen ristinkuolemaa niin, että herra kuoli hengellisesti (Jesus died spiritually eli JDS-oppi). He ajattelevat niin, että Jeesuksesta tuli kuoleman hetkellä hengellisesti kuollut niin kuin syntiä tekevät paatuneet ihmiset hengellisesti kuolleita ovat. He eivät elä Jumalalle vaan itselleen ja ovat Jumalan silmissä kuolleita aivan niin kuin tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa. (Luuk. 15:11-32)

JDS-opin jotkut kannattajat ovat menneet vielä pitemmälle hurjissa oletuksissaan. He sanovat, että Jeesus joutui tuonelan tuliliekkeihin saatanan kidutettavaksi heti kuolemansa jälkeen. Kun on eksytty perusasioissa kuten siinä, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, niin näinkin hurjiin johtopäätöksiin voidaan mennä.

Jos nyt ajattelet rauhassa ja harkiten tätä asiaa, niin sinun täytyy tunnustaa, että Jeesuksen henki ei tarvinnut eläväksi tekemistä, joten Pietarin on täytynyt puhua hänen ruumiinsa ylösnousemuksesta. Näin ovat tätä kohtaa jotkut Raamatun tutkijat jo aiemmin selittäneet, mutta heidän tulkintansa on jostakin syystä jäänyt vähemmälle huomiolle seurakunnissa. Kristittyjen keskuudessa elää sitkeästi legenda, jonka mukaan Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen tuonelaan ja julisti siellä voittoa kuolemasta muinoin kuolleiden ihmisten hengille. Tätä legendaa on sitten tuettu virheellisesti tällä Pietarin kirjeen kohdalla, vaikka apostoli ei siitä kirjoittanut.

Pietarin käyttämä verbi zoopoieo ζῳοποιέω tarkoittaa nimenomaan eläväksi tekemistä ja sillä viitataan ennen kaikkea ruumiin ylösnousemukseen (Joh. 5:21; Room. 4:17; 8:11; 1.Kor. 15:22, 36, 45; 1. Tim. 6:13). Jos tutkit nuo sulkeissa olevat Raamatun kohdat, niin huomaat, että verbiä zoopoieoo on todellakin käytetty lähes yksinomaan ruumiin ylösnousemuksesta.

Pietarin käyttämä verbin muoto on aoristin passiivin partisiippi, joka voitaisiin kääntää monessa eri aikamuodossa, mutta tässä kohdassa sillä viitataan menneeseen aikaan, koska Pietari kirjoitti taannehtivasti Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksesta, kun Jumala herätti hänet kuolleista.

Pietari ei ole ainoa, joka puhuu ruumiin ylösnousemuksesta ja sanoo sen tapahtuvan Jumalan hengen kautta: ”tehtiin eläväksi hengellä”. Myös Paavali kirjoitti samansuuntaisesti:

”…Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu… Room. 8:11

Englanninkieliset käännökset todistavat samaa ruumiin ylösnousemuksen toivoa eläväksi tekevän Jumalan hengen kautta:

”But if the Spirit of Him who raised Jesus from the dead dwells in you, He who raised Christ from the dead will also give life to your mortal bodies through His Spirit who dwells in you.” (Rom 8:11, NKJV)

Kun Jumala lähettää elämän hengen kuolleiden ihmisten ruumiisiin, niin ne tulevat eläviksi jälleen. Tämä nähdään mm. Ilmestyskirjasta, kun kaksi herran Jeesuksen kuollutta todistajaa nousivat ylös kuolleista herran sanan mukaan:

”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.” (Ilm. 11:11)

Kun nyt siis herra Jeesus itse ”tehtiin eläväksi hengellä”, tarkoittaa se sitä, että Jumala lähetti taivaasta hänen ruumiiseensa elämän hengen, jonka seurauksena Jeesus nousi ylös kuolleista. Sitä milloin herra julisti voittoa kuolemasta vankeudessa oleville hengille, käsitellään hetken kuluttua. Se asia on toisarvoinen ja voit olla siitä eriä mieltä kanssani, mutta sen, mitä ”tehdä eläväksi hengellä” tarkoittaa, pitäisi olla sinulle nyt selvä asia: Jumalan henki tekee kuolleiden ihmisten ruumiit eläväksi ruumiin ylösnousemuksessa.

Käännän seuraavaksi Pietarin sanat nykysuomeksi, jotta ymmärrämme ne paremmin:

”Sillä parempi on kärsiä hyväntekijänä kuin pahantekijänä, jos Jumala tahtoo, sillä niin myös kristus kärsi kerran vuoksi syntien, vanhurskas väärien puolesta, jotta toisi meidät Jumalan tykö; hän, jonka ruumis tosin tapettiin, mutta tehtiin eläväksi hengellä, jossa hän on myös mennyt vankeudessa olleiden henkien luokse saarnaten muinoin tottelemattomille, kun Jumalan pitkämielisyys kerran odotti Nooan päivinä valmistettaessa arkkia, jossa muutama – se on kahdeksan – sielua pelastuivat veden kautta,…” (1. Piet. 3:17-20)

Heprealaiskirjeen 12. luvun lopussa on kohta, jota monet ovat pitäneet todistuksena siitä, että poisnukkuneiden pyhien henget ovat päässeet perille asti herran tykö taivaaseen. Tämä on kuitenkin valitettava väärinkäsitys. Samat ihmiset tai osa heistä kuvittelee jopa sellaista, että vanhurskasten henget näkevät taivaasta maan päälle ja katsovat meitä, koska luvun alussa sanotaan:

”ja koska meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme…” Hebr. 12:1

Tässä ei viitata kuitenkaan taivaassa oleviin kuolleiden ihmisten henkiin vaan edellisessä luvussa mainittuihin patriarkkoihin, jotka todistavat meille uskollisuudesta Jumalaa kohtaan omalla esimerkillisellä elämällään maan päällä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että he eivät ole saavuttaneet luvattua taivaallista kaupunkia ja uutta maata ennen meitä. (Hebr. 11:9-19, 39-40) Sen sijaan nämä uskossa poisnukkuneet luottivat siihen, että Jumala herättää vanhurskaina kuolleiden ihmisten ruumiit ylös kuolleista, niin kuin Aabrahamin on sanottu uskoneen. (j.19, 35)

Kun saavumme näistä kuvauksista lukuun kaksitoista, niin meidän tulee muistaa, että kirjoittaja puhuu maan päällä eläville juutalaisille, joilla ei ollut suoraa näköyhteyttä taivaaseen ja siellä oleviin olentoihin, niin kuin ei hänellä itselläänkään. Kirjoittaja ei väitä, että kuolleiden ihmisten henget olisivat ympärillämme maan päällä aaveina, niin kuin joku voisi erheellisesti luulla. Hän ei väitä sitä, että kuolleet ihmiset näkisivät maan päälle ollessaan henkinä taivaassa. Hän ei väitä, että lukijat siirtyisivät luvun 12 lopussa kirjaimellisesti taivaallisen Jerusalemin tai enkelijoukon tykö. Sen sijaan hän kuvaa näitä asioita, niin että ne voidaan ”hengessä” nähdä ja pitää tosina. Samalla kun hän näin tekee, on hänen tarkoituksensa kehottaa ja varoittaa lukijoita synnin tekemisestä. Jotta ymmärtäisimme tämän kirjeen kohdan oikein, tulee meidän lukea se laajemmassa asiayhteydessä. Yritetään.

Kirjoittaja piirtää ensin kirjoituksellaan lukijoiden mieliin kuvan tulevasta perinnöstämme Jumalan valtakunnassa ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. Hän ottaa taivaalliseen Jerusalemiin pääsevien esikuvaksi patriarkat, jotka olivat uskollisia kuolemaansa saakka (10:26-12:1). Sitten hän siirtää lukijoiden katseet Jeesukseen kristukseen, joka pysyi uskollisena loppuun saakka ja kärsi ristin kuoleman, mutta voitti kuoleman kautta kuoleman, nousi ylös kuolleista ja sai istuutua Jumalan valtaistuimelle taivaassa. Sitten hän kehottaa lukijoita vastustamaan syntiä verille asti ja pysymään pyhityksessä, jotta hekin saavuttaisivat luvatun perinnön. Esimerkiksi uskottomista hän ottaa Eesaun, joka myi esikoisuutensa yhdestä ateriasta veljelleen Jaakobille, ja varoittaa samalla katkerista ihmisistä ja huoraajista, jotka eivät voi enää palata taivaan kirkkauteen johtavalle tielle (vrt. Hebr. 3:7-4:11 ja 10:26 ja siitä eteenpäin, sillä tästä jakeesta alkaa aihekokonaisuus, jota tässä käsitellään). Ja kaiken tämän jälkeen hän kirjoittaa näin luvun 12 loppupuolella:

”Sillä te ette ole tulleet vuoren tykö, jota voidaan koskettaa, ja joka palaa tulessa, ettekä synkeyden ja pimeyden ja myrskyn ja pasuunan kaiun tykö, ettekä sen äänen tykö, jonka sanoja kuulleet pyysivät, ettei heille enempää sanottaisi, sillä he eivät kestäneet tätä käskyä, ’Koskettakoon tätä vuorta vaikka eläin, niin se kivitettäköön tai keihäällä surmattakoon!’ Ja niin kauhea oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä pelkään ja vapisen!’ Ei, vaan te olette tulleet Siionin vuoren ja elävän Jumalan kaupungin tykö, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien juhlajoukon ja seurakunnan ensihedelmän, taivaissa kirjoitettujen, tykö, ja Jumalan tykö, joka on kaikkien tuomari, ja vanhurskaiden täydellisiksi tehtyjen henkien ja uuden liiton välimiehen Jeesuksen tykö, ja veren vihmonnan tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, että ette torju häntä, joka puhuu teille, sillä jos nuo eivät päässeet pakoon häntä, joka varoitti heitä maan päällä, niin vielä vähemmän voimme paeta me häntä, joka puhuu taivaasta. Hän, jonka ääni järisytti silloin maata on nyt luvannut ja sanonut: ’Vielä kerran minä järisytän maata ja myös taivasta.’ Mutta tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat luotuja, muuttuvat, jotta ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Siksi me, jotka saamme järkkymättömän valtakunnan, omistakaamme armo, jonka kautta palvelemme Jumalaa hänelle mielihyväksi pyhällä arkuudella ja pelolla.” (Hebr. 12:18-29)

Kirjoittaja asettaa vastakkain Mooseksen, joka saarnasi Israelille maan päällä Jumalan lakia, ja armon sekä Jeesuksen kristuksen, joka puhuu meille taivaasta vielä kuoltuaankin pyhien kirjoitusten ja todistajiensa sanan kautta. Lukijat eivät olleet nyt tekemisissä maan päällä olevan Siinain vuoren kanssa, jolla Jumalan enkeli oli ilmestynyt Moosekselle ja järisyttänyt maata pelottavilla sanoillaan. He olivat tekemisissä hengellisen maailman kanssa, jossa kiinnitetään katseet tämän maan sijaan taivaaseen, jonne herra Jeesus on kuolleista nousseiden esikoisena mennyt isän Jumalan tykö, jossa kymmenet tuhannet enkelit juhlivat hänen voittoaan kuolemasta.

Huomaa, että kukaan ei kirjaimellisesti siirry taivaalliseen Jerusalemiin, kun lukijoita kuljetetaan hengessä katsomaan näitä asioita.

Sitten kirjoittaja mainitsee ”seurakunnan esikoiset” tai ”ensihedelmän”, jolla viitataan ensimmäisiin uudestisyntyneisiin kristittyihin, jotka olivat juutalaisia. (vrt. Jda, 1:18) Heidän nimensä ovat kirjoitetut taivaassa jo ennen kuin he kuolevat uskossa ja pääsevät ylösnousemukseen. (Luuk. 10:20; 1Tess 4:13-17) Niinpä tässä kohdassa ei ole selvää viittausta siihen, että seurakunnan esikoiset olisivat jo nyt taivaassa.

Ilmestyskirjassa puhutaan myös esikoisista: 144 000 esikoisen joukosta. (Ilm. 14:1-5) Sama luku, 144 000 on mainittu tätä ennen, kun puhutaan sinetillä merkittävien israelilaisten joukosta. (Ilm. 7) Koska Paavali antaa meidän toisaalla ymmärtää, että poisnukkuneet pyhät odottavat vielä ruumiin ylösnousemusta, ei meillä ole syytä olettaa, että nämä esikoiset – olipa kyse sitten yhdestä, kahdesta tai kolmesta eri ryhmästä ihmisiä – olisivat päässeet taivaalliseen Jerusalemiin ennen muita. (1. Tess. 4:13-17; 1. Kor.15:12-23)

Ilmestyskirjan 144 000 on laskutulos 12×12 000. Luku 12 on iankaikkisen täydellisyyden luku. Sen sijaan, että luvulla 144 000 tarkoitettaisiin täsmällistä lukumäärää, tarkoitetaan sillä täydelliseksi tulleita ihmisiä. Koska kyse on tulevaisuuteen sijoittuvasta profetiasta, eivät sen tapahtumat olleet vielä tapahtuneet Paavalin ja Johanneksen eläessä: ne odottavat vielä täyttymystään. Ilmestyskirjan kuvaukset eivät siis ole jo toteutunutta historiaa vaan tulevaisuutta, joten on virheellistä perustella ihmisen hengen tai sielun elämän jatkumista taivaassa tai jossakin välitilassa näillä kohdilla.

Miten on oikein tulkita jae 1Piet 4:6? Sitä ja kaikkia muita kohtia on syytä tutkia aina laajemmassa asiayhteydessä, kirjeen tai kirjan kokonaisuuden osana ja lopulta osana koko Raamattua. Kirjoituksen sisältö ei ole aina linjassa muiden kirjoitusten kanssa, sillä Raamatussa on todellisia virheitä, ristiriitoja ja näkemyseroja eri kirjoittajien ja henkilöiden välillä. Tässä kohdassa on kuitenkin syytä pitäytyä Novumin kirjoittajan näkemykseen, jonka mukaan

”Tätä julistettiin niille, jotka nyt ovat kuolleet, mutta jotka olivat sen kuullessaan elossa. Evankeliumin julistuksen tarkoitus on, että ne, jotka sen kuulevat, eläisivät ikuisesti. Pietari kirjoittaa tämän selittääkseen jaetta 5. Kaikki pilkkaajat joutuvat tuomarin eteen, niin elävät kuin kuolleetkin. Ne, jotka mainitaan tässä, joutuivat evankeliumin kanssa kosketuksiin, mutta eivät välittäneet siitä. He jatkoivat pilkkaamista.” (Novum 4, s. 581, jae jakeelta etenevä selitys)

Tämä selitys on järkevä, kun luetaan sitä edeltävät jakeet ja ymmärretään asiayhteys sekä tunnetaan Pietarin aiempi opetus Jeesuksen ruumiin ylösnousemuksesta ja sen jälkeen tapahtuneesta hengille eli enkeleille kohdistetusta saarnasta.

1.Pietarin kirje:
4:1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä –
4:2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
4:3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4:4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
4:5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
4:6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää.

”Lihassa tuomitut ihmiset” ovat niitä kuolleita, jotka ovat eläessään kuulleet evankeliumin ja uskoneet sen, joten heillä on iankaikkisen elämän toivo uuden liiton kirjoitusten mukaan ruumiin ylösnousemuksessa: ei ennen sitä. Jos ihminen jatkaisi elämäänsä ikuisesti henkenä tai sieluna heti ruumiin kuoleman jälkeen, niin ruumiin ylösnousemusta ei tarvittaisi: nyt se on kuitenkin iankaikkisen elämän toivo Jeesuksen ja apostolien opetuksen mukaan! (Joh 5:17-30; Apt 17:17-32; 23:6-8; 24:14-16; 26:8) Jos ihmisellä olisi heti ruumiin kuoleman jälkeen jonkinlainen henkiruumis, niin mitä toista henkiruumista he jossakin välitilassa, paratiisissa tai taivaassa vielä odottaisivat?

Katoliselta uskolta ja opilta katoaa pohja pois, kun edes Raamatun kirjoitukset eivät niitä tue! Ne perustuvat pääosin Raamatun ulkopuolisiin taruihin ja uskomuksiin, joita kristityt on saatu pitämään tosina virheellisen opetuksen ja suoranaisen aivopesun tuloksena. Koska kristityt pelkäävät uskovien yhteydestä erottamista ja helvetin tuomiota, eivät he uskalla tutkia tätä asiaa juurta jaksain ja useimmilta puuttuu kyky Raamatun alkutekstien sekä muiden lähteiden tutkimiseen. Niinpä he pitävät sokeasti totena muiden opetukset ja väitteet. Ei kannattaisi.

Julkaistu 5.1.2015, muokattu 8.8.2019.

Lue myös Jumalan valtakuntablogin kirjoitus Helvetti: linkit Raamatun kohtiin.