apoleia ἀπώλεια [apooleia]
Sana apooleia (kadotus, hävitys, tuho) esiintyy Uudessa testamentissa 20 kertaa. Sitä käytetään mm. puhuttaessa jumalattomia ja syntisiä kohtaavasta tuomiosta. Jotkut ymmärtävät kadotuksen tarkoittavan silloin tuhoutumista ja häviämistä, ruumiin ja sielun kuolemaa, jonka jälkeen ihmistä ei ole enää olemassa.
Toiset ymmärtävät tämän sanan tarkoittavan ihmisen ikuista turmeltunutta tilaa ja hukkaan joutumista, kadotusta siinä mielessä, että kadotettu joutuu elämään tietoisessa tilassa ja erossa rakastavasta Jumalasta. Tästä ja sovittamattomista synneistä aiheutuu tuskaa, vaivaa, ahdistusta, kipua ja kärsimystä, joista Raamattu näyttäisi puhuvan kadotettujen [tuhottavien] osana. (Ilm 20:10; 14:9-11; Luuk 19:16-31; Dan 12:2.)
Viimeaikainen Raamatun tutkimus on kuitenkin tukenut näkemystä, jonka mukaan ”tuhoon tuomitut” saavat surmansa ja heidän ruumiinsa hävitetään polttamalla, niin että heistä ei jää enää muistoa maan päälle. He lakkaavat olemasta (ns. annihilaatio-oppi).
Kuolemaa ja olemisen lakkaamista (ihmisen katoaminen jäljettömiin) synnin palkkana (rangaistuksena) voidaan perustella luomiskertomuksen ja Vanhan testamentin kirjoitusten avulla. Jumala on säätänyt alussa synnin rangaistukseksi kuoleman, jolla hän tarkoitti ruumiin kuolemista ja maatumista, katoamista (vrt. kadotus, katoavaisuus, Room. 5:12-19; 1. Kor. 15:50-55). (1. Moos. 2:15-17; 3:19)
Koska Jumala ei tahdo ihmisen kärsivän ikuisesti synnistä ja sen seurauksista, ajoi hän ensimmäiset ihmiset pois Edenin puutarhasta, jotta nämä eivät olisi vain syöneet ”elämän puusta” ja eläneet ikuisesti syntisessä tilassaan ja synnin turmelemassa maailmassa. (1. Moos. 3:22-23.)
Iankaikkinen elämä on mahdollista vain niille, jotka saavat ”syödä elämän puusta” (Ilm. 22:19.), eli niille, jotka ”ovat osallisia Kristuksesta” ja ”ovat Kristuksessa”. (Hebr. 3:14; Room. 8:1.)
”Tuhoon tuomittavat” eivät saa syödä ”elämän puusta” (Ilm. 20:9-15.), joten he eivät voi elää iankaikkisesti. Jos ikuinen piinahelvetin tulessa olisi totta, niin silloin ”kadotettujen” ihmisten pitäisi elää ruumiillisesti ”tulisessa järvessä” aina ja iankaikkisesti, niin että he eivät kuolisi enää koskaan.
Tällaista opetusta ei löydy Vanhasta testamentista, joten sitä ei pitäisi löytyä Uudestakaan testamentista, ellei Jumala ole sitten muuttanut alkuperäistä rangaistustaan synnistä. Tällaiseen muutokseen Jumalan tuomioissa ei ole syytä uskoa, joten Uuden testamentin näennäisesti ikuista kidutusta puoltavat kohdat tulisi voida ymmärtää eri tavalla kuin ikuisen piinan opin mukaan.
Ikuisen piinan opin yhtenä tukena on pidetty Ilmestyskirjan kuvausta, jonka mukaan ”peto ja väärä profeetta heitetään elävänä tuliseen järveen.” (Ilm. 19:20.) He kärsivät perinteisen tulkinnan mukaan ikuista rangaistusta vielä tuhat vuotta tuliseen järveen joutumisen jälkeen, eli he olisivat elossa tulisessa järvessä, kun heidät mainitaan
seuraavan kerran Ilmestyskirjassa. (20:10.)
Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, sillä Danielin kirjan (7:11) ja Paavalin 2. tessalonikalaiskirjeen mukaan (2. Tess.2:8.) ”peto” surmataan Kristuksen tulemuksessa ja hänen ruumiinsa poltetaan tulessa. Tästä voidaan päätellä, että ”vaivaaminen” tarkoittaa joko ihmisten koettelemista viimeisellä tuomiolla tai heidän ruumiisiinsa kohdistuvaa hävitystä ja tuhoa, ei sielun ikuista kidutusta.
Substantiivi apooleia on johdettu verbistä apollymi, joka voidaan kääntää seuraavilla teonsanoilla: joutua hukkaan, kadottaa, tuhlata, turmeltua, pilaantua, mennä pilalle, tuhota, surmata ja hävittää. Jeesus käyttää sitä verbiä kuvatessaan ikuisen elämän menettämistä ja ihmisen tuhoutumista Gehennan tulessa. (Matt. 10:28.)
Blue Letter Biblen antama merkitys
apooleia
- tuho (tuhoutuminen), äärimmäinen hävitys
- astioista
- menehtyminen (kuolema, ruumiin katoaminen), raunioituminen (pilaantuminen, turmeltuminen, rappio), hävitys, (häviö, hukka,
tuhlaaminen)- rahasta
- hävitys, joka pitää sisällään ikuisen surkeuden ja kärsimyksen helvetissä [tämä on siis BLB:n sanakirjan tulkinta, ei minun]
KJV – perdition (kadotus) 8, destruction (hävitys) 5, waste (tuhlaus) 2, damnable (kirottu) 1, to die (kuolla) + 1519 (eis εἰς ) 1, perish (tuhoutua) + 1498 (ei mee εἰ μή) + 1519 (eis εἰς) 1, pernicious (turmiollinen) 1 ; yhteensä 20.
Sanan apoleia esiintyminen Uudessa testamentissa
Jakeita, joissa sana apoleia esiintyy.
Matt. 7:13 Käykää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on lavea ja tie on leveä, joka johtaa tuhoon, ja niitä on paljon, jotka käyvät sisään siitä, Matt 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie on kapea, joka johtaa elämään, ja harvat ovat ne, jotka käyvät siitä sisään.
Matt. 26:8 Mutta kun hänen opetuslapsensa näkivät tämän, niin he närkästyivät ja sanoivat: ”Miksi tämä tuhlaus [hävitys]?” (vrt. Mar. 14:4.)
Joh. 17:12 Kun minä olin heidän kanssaan maailmassa, niin minä pidin heistä huolta sinun nimessäsi; ne, jotka sinä annoit minulle, heidät minä varjelin, eikä heistä tuhoudu kukaan muu kuin se yksi, hävityksen poika, jotta kirjoitukset kävisivät toteen.
Apt. 8:20 Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Hävitköön sinun rahasi sinun kanssasi, koska luulit, että Jumalan lahja on ostettavissa rikkauksilla.
Apt. 25:16 Ja joille minä vastasin, että ei ole roomalaisten tapana tuomita ketään kuolemaan ennen kuin syytetty on saanut puhua puolestaan syyttäjiensä edessä koskien syytekohtia
Room. 9:22 Entäpä jos Jumala, joka haluaa näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on kärsinyt pitkämielisesti vihan astioita, jotka ovat valmiita tuhoon,
Room. 9:23 että hän siten tekisi tunnetuksi kirkkautensa rikkaudet laupeuden astioissa, jotka hän oli edeltä valmistanut kirkkauteen,
Room. 9:24 ja joiksi hän meidät on kutsunut, eikä vain juutalaisista vaan myös pakanoista?!
Fil. 1:27 Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvolle sopivalla tavalla, niin että tulinpa minä teidän luoksenne tai lähtisin pois, niin minä kuulisin teistä, että te seisotte lujina yhdessä hengessä ja yhtenä sieluna kilvoitellessanne evankeliumin uskon puolesta,
Fil. 1:28 ettekä olisi peloissanne mistään vastustajienne edessä, mikä on heille merkkinä tuhoutumisesta, ja teille pelastuksesta, joka tulee Jumalalta.
Fil. 3:18 Sillä monet, joista olen teille usein kertonut ja nyt aivan itkien kerron, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
Fil. 3:19 niiden loppuna on tuho, joiden jumala on heidän oma vatsansa, ja joiden kunnia on heidän häpeänsä, ja joiden ajatukset ovat maanpäällisiä.
2Tess. 2:3 Älkää antako kenenkään pettää itseänne millään tavalla, sillä se päivä ei tule ennen luopumusta, ja ennen kuin synnin ihminen ilmestyy, hävityksen poika,
1Tim. 6:9 Mutta ne, jotka haluavat olla rikkaita, lankeavat kiusaukseen ja ansaan, ja moniin typeriin ja vahingollisiin himoihin, jotka hukuttavat ihmisen turmioon ja rappioon [tuhoon].
Hebr. 10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi tuhokseen, vaan me olemme niitä, jotka uskomme sielujemme pelastukseksi.
2. Piet. 2:1 Mutta kansan joukossa oli myös vääriä profeettoja, niin kuin teidänkin joukossanne on oleva vääriä opettajia, jotka tuovat salaa sisään turmiollisia [tuhoon tuomittavia] harhaoppeja, ja kieltävät Herran, joka on ostanut heidät, ja aiheuttavat itselleen nopean tuhon [perikadon],
2. Piet. 2:2 ja monet seuraavat heidän turmelustaan [turmiollisia/ tuhoon johtavia teitään], minkä tähden totuuden tie tulee pilkatuksi,
2. Piet. 2:3 ja kiskovat heistä ahneuksissaan hyötyä valheellisilla sanoillaan; mutta jo vanhastaan heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän tuhonsa [perikatonsa] torku.
2. Piet. 3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut säilytettäväksi tulta varten jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon [hävityksen] päivään asti.
2. Piet. 3:16 … niin kuin kaikissa kirjeissään, joissa hän puhuu näistä asioista, ja jotka pitävät sisällään vaikeatajuisia asioita, joita välinpitämättömät [tietämättömät, oppimattomat] ja epävakaat vääntävät vinoon omaksi tuhokseen niin kuin muitakin kirjoituksia.
Ilm. 17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, ja ei ole, ja se aikoo nousta syvyydestä, ja se tuhotaan [hävitetään]; ja ne jotka asuvat maan päällä ihmettelevät – ne, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan maailman perustamisesta – kun he näkevät pedon, joka on ollut, ja jota ei ole, vaikka se on.
Ilm. 17:11 Ja peto, joka on ollut, ja jota ei ole, ja on itse kahdeksas, ja on seitsemännestä [tai yksi seitsemästä], tuhotaan [hävitetään].
Totuus uskon asioissa 