Jeesuksen todistajien sanat kumoavat toinen toisensa
Evankeliumit ja Paavali kertovat eri tavalla Jeesuksen ilmestymisestä kuolleista heräämisen jälkeen. Kertomukset kumoavat toinen toisensa. Tämä saa tutkivan mielen epäilemään sitä, herättikö Jumala Jeesuksen kuolleista vai ei.
Matteus kertoo naisten tulleen haudalle ja nähneen, että enkeli vierittää kiven pois haudalta. Myös vartijat näkevät enkelin ja kaatuvat maahan teeskennellen kuollutta, koska pelkäävät. Muut evankeliumit kertovat, että kivi oli jo vieritetty pois naisten saapuessa haudalle, eivätkä he nähneet lainkaan vartijoita. Enkelien määrä vaihtelee yhdestä kahteen eri versioissa.
Matteuksen mukaan ne yksitoista apostolia näkivät Jeesuksen vasta Galileassa. Muut kertovat Jeesuksen ilmestyneen heille jo saman päivän iltana, kun hän heräsi kuolleista. Johannes sanoo, että Tuomas näki hänet vasta myöhemmin, koska ei ollut paikalla ensimmäisellä kerralla. Luukas sanoo Jeesuksen kieltäneen opetuslapsia menemästä pois Jerusalemista ennen Pyhän Hengen saamista.
Miksi kertomukset Raamatun tärkeimmästä tapahtumasta ovat näin ristiriitaiset ja kumoavat paikoitellen toisensa? Versioita ei voida sovittaa yhteen niin, että ristiriidat katoaisivat. Kertomukset sisältävät selviä virheitä. Onko yksikään versio totuudellinen? Mitä jos kertomus Jeesuksen kuolleista heräämisestä on sepitetty tarina? Valhe? Miten sinä voisit sen tietää? Et ollut paikalla, etkä tunne ”todistajia”.
Tunnetko Jeesuksen henkilökohtaisesti vai muiden ihmisten todistuksen kautta?
Uskova kristitty sanoo, että hän tuntee Jeesuksen. Hän voi olla varma siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, koska hän tuntee ”Isän ja Pojan”. ”Pyhä Henki” todistaa hänelle, että Jeesus on nyt Isän tykönä taivaassa ja asuu uskovien ”sydämissä” (”Kristus teissä”).
Mutta miten uskova kristitty tuntee Jeesuksen? Onko hän nähnyt Herran? Onko hän kuullut omin korvin Jeesuksen puhuvan hänelle? Onko hän seurustellut Jeesuksen kanssa: käynyt hänen kanssaan keskusteluja ja viettänyt aikaa hänen kanssaan? Vai mistä hän tuntee Jeesuksen?
Totuus on se, että uskova kristitty tuntee Jeesuksen vain Raamatun kirjoitusten kautta. Ilman niitä hänellä ei olisi mitään tietoa Jeesuksesta. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia. Niinpä uskovan kaikki tiedot Jeesuksesta ovat muinoin eläneiden ihmisten kertomuksia hänestä.
Kukaan ei tunne Jeesusta ”henkilökohtaisesti”, vaikka monet väittävät hänet sillä tavalla tuntevansa. He pettävät itseään. He luulevat uskonnollisessa hurmoksessaan olevansa yhteydessä Jeesukseen, mutta pitävät todellisuudessa omia ajatuksiaan ja tunteitaan todisteena Jeesuksen läsnäolosta.
Jeesus on kuollut. Kukaan ei tunne häntä. Kaikki häneen uskovat tuntevat ainoastaan hänestä kertovat kirjoitukset, eivät muuta.
Jos olet rehellinen, niin tunnustat sen, että tunnet Jeesuksen vain muiden ihmisten todistuksen kautta, et henkilökohtaisesti. Tunnet vain sen Jeesuksen, josta Raamattu kertoo: et edes sitä todellista Jeesusta, joka eli ja kuoli ristillä. Tuntemasi Jeesus on ”todistajien” versio siitä henkilöstä, joka on kadonnut jäljettömiin.
Kuva Jumalasta ja muutos sitä kohti
Muistan saarnan, jossa sanotaan erään miehen tulleen tunnetuksi siitä, että hän oli viettänyt paljon aikaa Jeesuksen kanssa. Seurakunnassa puhuttiin yleisesti siitä, miten ihminen muuttuu (paremmaksi), kun viettää paljon aikaa Herran (Jeesuksen) kanssa.
On totta, että ihmisen arvomaailma ja ajatukset voivat muuttua, kun hän tulee uskoon Jeesukseen: uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Sen muutoksen saa aikaan usko siihen, että yliluonnollinen Jumala vaikuttaa hänessä ajatuksia, tahtomista, tekemistä ja sanoja. Uskotaan, että tunteetkin ovat ”Jumalan vaikuttamia”: esimerkiksi ”sääli”, ”pyhä viha” ja ”rakkaus”.
Nyt olen sitä mieltä, että ne ihmiset, jotka sanovat viettävänsä paljon aikaa Jeesuksen kanssa, pitävät omia ajatuksiaan ja tunnekuohuja (hurmosta) ”Herran läsnäolona”. Jotkut ovat kehittäneet itselleen sivupersoonan, jota luulevat Jumalaksi. Pisimmälle vietynä joku luulee keskustelevansa Jumalan kanssa, vaikka todellisuudessa puhuu itsekseen ja pitää sivupersoonaansa Jumalana. Tämä voi olla vaarallista. Sairasta se ainakin on.
Sanotaan, että ”seura tekee kaltaisekseen”. Kun joku muodostaa Raamatun kirjoitusten ja seurakunnan opetusten kautta itselleen kuvan hyvästä ja oikeamielisestä Jeesuksesta – jopa Jumalasta – ja uskoo viettävänsä paljon aikaa hänen kanssaan, niin toki hän muuttuu sen kuvittelemansa ”ystävän” kaltaiseksi itsekin. Hänellä on tahto muuttua ja usko vaikuttaa muutosta, vaikka sen kohde olisi kuollut tai ei olisi olemassa (Jumala).
Tämä vaikutus tunnetaan lääketieteessä nimellä plasebo: lumevaikutus. Kun potilas uskoo saavansa oireita poistavia tai lievittäviä lääkkeitä, niin hän kokee olevansa terve tai terveempi, vaikka tilassa ei olisi tapahtunut todellista muutosta. Joillakin plasebon vaikutus on niin suuri, että voidaan puhua jopa todellisesta muutoksesta. Tämä pätee niihin, joilla on erityisen vahva usko: heille tapahtuu se, mitä he uskovat, kun puhutaan käytöksestä ja arvoista.
Pahinta uskovaisuudessa on se, että uskovat kristityt hyväksyvät kaikki Jumalan teot Raamatussa ja pitävät niitä hyvinä ja oikeamielisinä. Heidän mielestään Mooseksen lain kaikki käskyt ovat hyviä, oikeudenmukaisia ja parempia kuin nykyiset lait säädöksineen. Näin uskovan ihmisen oikeustaju on vääristynyt ja vääristyy lisää niin kauan kuin hän uskoo. Kun jonkun pää sitten pimahtaa, niin lopputulos on verinen…
Uskova elää jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa. Hänelle on opetettu seurakunnassa, että Jumala on hyvä ja rakastava taivallinen isä, oikeudenmukainen ja oikeamielinen tuomioissaan antoipa sitten anteeksi tai rankaisee lain rikkomisesta. Raamatun Jumala on kuitenkin monin paikoin tämän vastakohta: paha, vihamielinen, puolueellinen ja väärämielinen sadisti, joka käskee vihassaan ja mustasukkaisuudessaan tappaa ne, jotka eivät usko häneen tai palvelevat muita jumalia.
Kun kristitty vie Raamatun ulkopuolelta oppimansa kuvan Jumalasta sisälle Raamattuun, niin hän joutuu selittelemään paljon Jumalan tekoja ja käskyjä Raamatussa, koska ne ovat ilmeisen pahat ja väärämieliset. Pahimmat kristityistä eivät edes yritä vääristellä Raamatun sanomaa tältä osin vaan hyväksyvät muitta mutkitta kaikki Jumalan teot hyviksi Raamatussa. Ei liene ihme, että hyvä ja rehellinen ihminen ei viihdy sellaisen uskovan seurassa…
Jeesus ei tule takaisin
Odotat Jeesusta turhaan saapuvaksi takaisin. Hän ei tullut sen sukupolven eläessä, jolloin sanoi tulevansa. Hänen opetuslapsensa ovat käyneet läpi Israelin kaupungit, eikä Jeesus tullut, vaikka lupasi tulla sitä ennen takaisin. (Matt 10:23) Olet petoksen uhri. Olet uskonut valheita. Sinua on käytetty hyväksi. Olet tuhlannut aikaasi olemattoman palvelemiseen. Ylistät autuaaksi ihmistä, joka on kuollut. Olet korottanut hänet Jumalaksi, vaikka hän on vain katoavainen ihminen niin kuin sinäkin. Miksi?
Voit vapautua uskon kahleista ja rasittavasta taakasta. Sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa ja kadotusta. Sinun ei tarvitse tehdä hyvää ja karttaa pahaa sen vuoksi, että välttyisit rangaistukselta ja saisit palkinnon. Voit olla kaikessa rauhassa sellainen ihminen kuin olet. Sinun ei tarvitse valehdella. Jos olet hyvä ihminen, niin teet hyvää; jos olet paha ihminen, niin teet pahaa. Kaikissa on jotakin hyvää ja pahaa myös. Saakoon hyvää olla enemmän ja pitää pahan kurissa. Totisesti.
Totuus uskon asioissa 