Luetun ymmärtäminen

Minulla on ollut joskus vaikeuksia ymmärtää lukemaani oikein. Minulla ei ole silti todettu lukihäiriötä. Joskus minusta tuntuu siltä, että myös muilla kristityillä on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa oikein, vaikka teksti olisi tarkoitettu ymmärrettäväksi ihan kirjaimen perustasolla ilman vertauskuvallista tai esikuvallista merkitystä, jonka käsittämiseen tarvitaan erityistä hengellistä viisautta ja Jumalan lahjaa. Paavali kirjoitti vaikeatajuisten opetustensa ohella myös selväsanaista tekstiä, josta hän sanoi:

Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän – niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään – että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

Paavali ja kaikki Raamatun kirjoittajat ovat tarkoittaneet kirjoitukset järjellä ymmärrettäviksi ja mielellä käsitettäviksi. Jotta ihmisjärki ja mieli pystyisi käsittämään kirjoituksia kirjoittajan ja Jumalan tahtomalla tavalla, tulee kirjoitusten olla sisäisesti ristiriidattomia, järkeviä ja loogisia. Jos jokin Raamatun tulkinta tai opin rakennelma ei täytä näitä kriteerejä, tulee siihen suhtautua varovaisesti ja jopa torjuvalla mielellä. Järjenvastaisia ja epäloogisia oppeja ei pitäisi ainakaan ”varmana Jumalan sanan totuutena” kenenkään lähteä levittämään. Sen sijaan tietty varauksellisuus ja jopa epävarmuus olisi hyvä tuoda ilmi, kun aiheesta keskustelee tai pyrkii jopa muita opettamaan. Muutoin on vaara levittää virhetulkintoja ja jopa harhaoppeja ”Jumalan sanan varmana totuutena”, mitä meidän isämme Jumala ja herramme Jeesus Kristus eivät varmaankaan tahtoisi meidän tekevän.

Tuon esille kaksi esimerkkiä siitä, miten luettua voidaan ymmärtää väärin ja se voi johtaa taitamattomiin väittelyihin tai sanakiistoihin.

Esimerkki 1

Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan

”… vaan että olette nöyriä ja pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. …” (Fil 2:3)

Vanhassa käännöksessä luki ”että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Minä luulin tämän tarkoittavan sitä, että meidän tulisi pitää muita kristittyjä nöyrempinä kuin mitä itse olemme, mutta sitä Paavali ei tarkoittanut. Toki Kristuksessa kasvanut kristitty havaitsee sen, jos joku on vielä lihallinen ja ylpeän mielensä turhaan paisuttama, eikä hän voi pitää tätä toista itseään nöyrempänä. Virhetulkintani johtui tuolloin huonosta ja jopa virheellisestä käännöksestä, minkä toivottavasti tästä lyhyestä selityksestä ja paremmasta käännöksestä ymmärsit.

Toinen erehdys tulkinnalle aiheutuu käännöksen sanoista ”pidätte toista parempana kuin itseänne”. ”Toisen parempana pitäminen” on viitannut minun elämässäni jo lapsuudesta lähtien siihen, että meidän tulisi pitää toista joko moraalisesti tai jollakin mitattavalla tavalla jollakin osa-alueella parempana ihmisenä kuin mitä itse olemme. Sitä Paavali ei tässä kuitenkaan tarkoittanut, eivätkä kaikki suomalaiset ole alunperinkään ymmärtäneet näitä sanoja virheellisesti, niin kuin minä ensin tein. Tämä on omituista, sillä ymmärtääkseni oma virhetulkintani ei johdu murre-eroista eikä vajavaisesta älystäni tai luki-häiriöstä. Mistä se sitten voisi johtua? En tiedä.

Se, mitä Paavali tarkoittaa tällä sanonnalla tässä yhteydessä on ”toisen arvostaminen jopa itsensä ja omien tarpeidensa yläpuolelle”. Kreikankielen sana ”hyperekhoo” tarkoittaa juuri sitä. Me emme saa ajatella vain omaa parastamme vaan myös toisten parasta. Tarvittaessa se tarkoittaa sitä, että olemme valmiita luopumaan omastamme toisen hyväksi ja kärsimään vaikka vähän puutetta, jotta toisella olisi parempi olla. Tässä pitää kuitenkin pysytellä kohtuudessa, jotta ei lähdettäisi munkkien ja nunnien tapaan väärälle itsensä kieltämisen ja valitun köyhyyden tielle (he rasittavat itse asiassa muita, jotka maksavat heidän elatuksensa kalliisti ylläpidetyissä luostareissa, sillä heidän harjoittamansa maanviljelys, puutarhan hoito ja taideharrastus eivät riitä kaikkien kulujen peittämiseen).

Paavalin sanat tulevat ymmärretyiksi, kun luetaan koko jakso laajemmassa asiayhteydessä. Paavali asetti Jeesuksen esikuvaksi kaikille kristityille siitä, miten Jumalan palvelijan tulisi elää muita kunnioittavalla tavalla ja nöyryydessä, kaikkien muiden palvelijana herrana hallitsemisen sijasta. Tässä on tärkeällä sijalla myös Jeesuksen antama ohje: ”On autuaampi antaa kuin ottaa!” Jotta Jeesuksen sanoja ja opetuksia noudatettaisiin oikein, tulee kristittyjen olla valmiita luopumaan omastaan muiden hyväksi ja meidän tulee palvella muita sen sijaan, että pyrkisimme hallitsemaan heitä herroina tämän maailman johtajien antaman väärän esikuvan mukaan.

Jotakin tällaista Paavali tarkoitti siis kertoa, eikä ottanut lainkaan kantaa siihen, millaisia me olemme moraalin kannalta. Meidän ei tarvitse pitää muita kristittyjä moraalisesti korkeammalla tasolla olevina kuin itse olemme, mutta meidän ei tule myöskään lähteä vertailemaan itseämme muilla tai kilpailemaan muiden kanssa siitä, kuka meistä on paras: viisain tai tiedossa parhain. Siinä on tosin tervettä kilpailla, kuka kunnioittaa toisia parhaiten Jumalan tahdon mukaan ja elää moraalisesti oikein, kunhan sillä kilpailemisella ei pyritä korottamaan itseä eikä kilpailla ”muita vastaan”. Sen sijaan meidän tulee tehdä kaikkemme toisten parhaaksi eikä mitään heitä vastaan. Tämä on oikea kristillinen asenne ja Paavalin sekä itsensä Herran Jeesuksen antama elämän ohje kristityille Jumalan lapsille. Joka näitä noudattaa, sen käy hyvin.

Esimerkki 2

Onko meidän lupa sanoa, että ”joku on väärässä” ja joku toinen ”on oikeassa”? Jotkut kristityt ovat alkaneet kertoa muille siitä, että me emme saa sanoa olevamme oikeassa jossakin opillisessa asiassa, emmekä saa sanoa muille, että he ovat väärässä. Sen sijaan meidän tulisi sanoa, että ”sen, joka on väärässä, tulee tehdä parannus” eli ”muuttaa mieltään”. Näin ei oteta suoraan kantaa siihen, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Isä Jumala ja herra Jeesus Kristus ovat varmastikin oikeassa kaikissa asioissa, mutta me voimme olla ihmisinä väärässä jossakin tietyssä opin kohdassa ja Raamatun tulkinnassa.

Vaikka tämä perustelu ja tapa on hyvä ja voin sitä lämpimästi kaikille suositella, jäin miettimään itse sanojen ja sanoman sisältöä. Minä olen itse sanonut monta kertaa, että ”sinä olet väärässä” tai ”hän on väärässä”, ja olen tarkoittanut sillä yksinkertaisesti sitä, että ”joku on erehtynyt”. Jos olen itse täysin varma jostakin tulkinnasta (esimerkiksi kaste ja uudestisyntyminen), niin toki uskallan ottaa kantaa sen puolesta ja sanoa muille, että he ovat erehtyneitä, ja pyydän heitä korjaamaan mielipiteensä. Sitten toimin ymmärrykseni mukaan oikein, kun pyydän muita tarkistamaan omia perustelujaan heidän eriävän kantansa puolesta. Jos olen havainnut heidän perustelujensa virheellisyyden tai puutteellisuuden, huomautan siitä heitä, ja pyydän jopa korjaamaan perusteluja, vaikka itse näkemystä ei vielä tarvitsekaan muuttaa.

Tämä on mielestäni oikein ja hyvien keskustelutapojen mukaan toimittu, mutta eräs veljeni on pitänyt tällaista käytöstä muiden yläpuolelle asettumisena ja ylpeänä tai rakkaudettomana käytöksenä. No, Jumala on tuomari välillämme ja sanoo viimeisen sanan, ja sinäkin voit arvioida tätä asiaa lukiessasi tätä kirjoitustani. Tarkoitus ei ole asettua jonkun toisen puolelle ja toista vastaan vaan etsiä oikeaa tapaa keskustella vuorovaikutteisesti ilman syntiä. Asiat voivat riidellä, mutta me emme saa Jumalan sanan palvelijoina riidellä kenenkään kanssa.

En ole tarkoittanut asettua muiden yläpuolelle enkä ole halveksinut (ainakaan kovinkaan paljon) eri tavalla kanssani uskovia veljiä ja sisaria. Olen sen sijaan hyväksynyt sen tosiasian, että me olemme Kristuksen tulemukseen asti eriä mieltä opillisista asioista ja elämme hajaantuneina eri ryhmiin ja kirkkokuntiin juuri näiden erimielisyyksien vuoksi. Jotta erimielisyyksiä olisi vähemmän ja yhteinen elämä yhtenä Jumalan seurakuntana helpottuisi, tulisi meidän pystyä ilmaisemaan keskusteluissa myös se, jos joku on erehtynyt kannanotoissaan tai perusteluissaan.

Mainitsen nyt toisen esimerkin sen väitteeni tueksi, että ei ole väärin sanoa jonkun erehtyneen, vaikka ehkä juuri ”väärässä oleminen” ja ”oikeassa oleminen” ovat kiistanalaisia sanontoja tämän asian ilmaisemiseksi, koska jotkut ymmärtävät näiden sanontojen olevan itsensä korottamista muiden yläpuolella ja rakkaudettomuutta, mitä se kaikissa tilanteissa ei suinkaan ole. On eri asia sanoa toisen olevan väärässä, kun sillä tarkoitetaan vilpitöntä erehdystä, sen sijaan, että korostettaisiin omaa oikeaoppineisuutta tai erehtymättömyyttä, mikä todistaisi ylimielisyydestä, ylpeydestä ja rakkaudettomuudesta. Toivon, että huomaat tämän eron tästä lyhyestä selityksestäni ja seuraavasta esimerkistä.

Pyysin kerran erästä veljeäni korjaamaan hänen esittämänsä perustelut ikuisen piinahelvetin opin oikeellisuudesta. Hän väitti, että Jumalan sanat Adamille ”sinä olet kuolemalla kuoleva” tarkoittavat ruumiin kuoleman jälkeen myös ”toista kuolemaa”, joka on ikuinen kituminen tulisessa järvessä. Sanoin tälle veljelleni, että sanonta ”kuolemalla kuoleva” tarkoittaa Raamatussa aina ja joka kerta vain ”ruumiin kuolemaa”, eikä koskaan ikuista kitumista tulisessa järvessä.1 Tämän vuoksi perustelu on virheellinen ja se pitäisi tunnustaa tai perustelusta tulisi jopa luopua. Veljeni ei suostunut muuttamaan perusteluaan, koska ei ymmärrä sitä vääräksi (virheelliseksi).

Minä en voi tehdä enempää sen asian eteen, joten jätin asian hautumaan. Ehkäpä veljeni havaitsee joskus myöhemmin, että ”hän oli väärässä” ja hänen perustelunsa on virheellisenä hylättävä. Sen ei tarvitse vielä tarkoittaa sitä, että hänen täytyisi luopua omasta näkemyksestään. Mutta niin kauan kuin hän käyttää selvästi virheellisiä perusteluja oman kantansa tueksi, saa se hänen kantansa näyttämään virheelliseltä ja huonommin perustellulta kuin oma kantani. Hyvä niin, sillä Jumala toimii juuri tällä tavalla totuuden puolesta todistaessaan.

Virheelliset perustelut saavat vilpittömät totuuden etsijät kääntymään totuudellisten perustelujen mukaisen näkemyksen puolelle, joten odotan innolla sitä, että yhä useammat hylkäävät opin ikuisesta piinahelvetistä, sillä se on hyvin huonosti perusteltu, kun Raamattua huolellisen tutkimisen jälkeen oikein tulkitaan ja ymmärretään sen sanoma Jumalan tahdon mukaan. Uskallan sanoa näinkin voimakkaasti, sillä olen jo varma siitä, että oppi ikuisesta piinahelvetistä on virheellinen, toisin kuin vuosikausia olin luullut.

Mieti nyt sitä, onko sen sanominen, että ”sinä olet väärässä” ja ”minä olen oikeassa” kaikissa tapauksissa ylimielisyyden, ylpeyden ja rakkaudettomuuden syntiä vai ei? Mielestäni sen ei tarvitse aina syntiä olla, mutta jotta välttyisimme sanakiistoilta ja erehtymisen kautta tulevilta turhilta väittelyiltä, on parempi karttaa näitä sanontoja. On paljon parempi ja viisaampaa käyttää vaikka sellaisia ilmaisuja kuin ”Raamatussa on kirjoitettu”, ”minä tulkitsen Raamattua niin, että…”, ”minä ymmärrän kirjoitukset niin, että…”, ”olen sitä mieltä että…”, ”minun mielestäni”, jne. Tällaisia ilmaisuja käyttämällä vältytään riidoilta ja ylimielisyyden syntiin lankeamiselta, kun koko sydämestään seisoo sanojensa takana, eikä vain nöyristele ihmisten edessä. Mitä mieltä sinä olet?

Lue myös Luetun ymmärtäminen 2

Viitteet

[1] 1Moos 2:17; 20:7; 1Sam 14:44; 22:16; 1Kun 2:37, 42; Jer 26:8; Hes 3:18; 33:8; Matt 15:4; Mar 7:10.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Dialogi, Raamattu, Yleistä kristinuskosta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s