Jumalan sanan jakaminen oikein

Paavali kehotti nuorta Timoteusta pyrkimään osoittautumaan Jumalalle sellaiseksi evankeliumin työtekijäksi, joka kestää koetukset, ei häpeä evankeliumia ja jakaa oikein totuuden sanaa. (2Tim 2:15) Millä tavalla Jumalan sanaa sitten tulisi ”oikein” jakaa?

On olemassa monia tyylejä ja tapoja ”opettaa” Jumalan sanaa eli selittää Raamatun kirjoituksia. Yksi tapa on puhua muille ylhäältä ja korkealta, niin että latelee sieltä ”ehdottoman varmoja Jumalan sanan totuuksia kyseenalaistamatta mitään omia tulkintojaan ja väitteitään”. Tämä on mielestäni ylimielinen ja väärä tapa opettaa Raamatun kirjoituksia. Me olemme oppineisuudestamme huolimatta vain erehtyväisiä ihmisiä, niin että voimme olla väärässä jopa ”Kristuksen opin alkeista”. (Hepr 6:1-2)

Jos joku on väärällä tavalla liian varma oikeassa olemisestaan, ei hän voi tarvittaessa muuttaa mieltään, jos onkin ollut koko uskovan ikänsä väärässä jossakin opillisessa kysymyksessä. Tämä on mahdollista, sillä taustayhteisömme ja ympäristömme vaikutus voi saada meidät pitämään tosina virhetulkintoja, jos emme tutki omatoimisesti tarkoin pyhiä kirjoituksia, mitä niissä on alunperin alkukielillä sanottu. Jotta kykenisimme tähän, on meidän nähtävä paljon vaivaa ja opiskeltava, mikä ei sovellu kaikille ”tavan kristityille”, eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on olla avoin ja vilpitön, niin että tunnustaa epävarmuutensa ja epätietoisuutensa, jos sellaista jossakin asiassa ilmenee. On parempi ja viisaampaa olla lyömättä lukkoon lopullista kantaa jostakin asiasta kuin väittää ”varmaksi totuudeksi” muiden tulkintoja, joita ei itse riittävässä laajuudessa ymmärrä.

On joitakin perusasioita, joista voimme olla täysin varmoja, että Raamatussa opetetaan juuri sillä tavalla. Näitä asioita ovat mm. seuraavat:

  • Jeesus on se kristus, josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet.
  • Jeesus on ainoa mies, joka on siinnyt pyhästä hengestä ja syntynyt neitsyestä, niin että häntä kutsutaan tämän yliluonnollisen syntymänsä vuoksi ”Jumalan pyhäksi” ja ”korkeimman pojaksi”, ”Jumalan pojaksi”.
  • Jeesus eli noin 33 vuotta ihmisenä maan päällä eikä tehnyt koskaan syntiä.
  • Jeesus kuoli ristillä ja isä Jumala herätti hänet ylös kirjoitusten mukaan ”kolmantena päivänä”.
  • Meille tarjotaan Jeesuksen ruumiin ja veren uhrin kautta sovitus synneistämme ja lunastus sieluistamme, josta tulemme osalliseksi uskomalla ”evankeliumin sanan”.
  • Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen 40 päivän ajan Jumalan edeltä valitsemille todistajille ja osoitti epäämättömästi elävänsä. Sen jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaaseen opetuslasten katsellessa ja hän katosi pilven taakse, joka vei hänet pois.
  • Jeesus on sanonut tulevansa takaisin samalla tavalla kuin hänet otettiin ylös taivaaseen. Hän tulee silloin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, mutta emme tiedä täysin varmasti, mitä kaikkea hänen tulemuksensa jälkeen ja sitä ennen tapahtuu. Näistä asioista on turha kiistellä Jumalan seurakunnassa ja pyhien keskuudessa.
  • Isä Jumala on korottanut Jeesuksen hänen kärsimystensä tähden korkeammalle kaikkea hallitusta, voimaa ja valtaa taivaassa ja maan päällä. Kaikki luodut ovat alistetut Herran Jeesuksen kristuksen valtaan, vaikka emme näe vielä kaikkea hänen valtaansa alistetun (luodut olennot vastustavat Jeesusta kristusta ja isää Jumalaa).
  • Jumala on antanut Kristuksen omille pyhän hengen olemaan meidän kanssamme iankaikkisesti.

Näiden asioiden lisäksi on monia muita opin kohtia, joista voimme olla melko varmoja tai vähemmän varmoja. Rajaisin itse täysin varmat opin kohdat suurin piirtein tuohon yllä olevaan luetteloon. Toki on joitakin opin kappaleita, joista olen melkein täysin varma, mutta en tahtonut lisätä niitä näiden tärkeimpien kohtien joukkoon.

Mielestäni on väärin lähteä kiistelemään tai peräti riitelemään erilaisista opin näkemyksistä, kun oppi käsittelee teoreettista tietämystä joko Raamatusta tai kirjoitusten ilmoittamasta Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta. Toki näistä asioista voidaan keskustella pyhien kesken rauhallisesti ja rakentavassa rakkauden hengessä, mutta eripuraisuutta ja riitoja ei erimielisyyksien vuoksi ole lupa kenenkään lietsoa.

Täydellinen oikein ymmärtäminen teoreettisissa asioissa ei ole ehto sielujen pelastumiselle. Sen sijaan se, miten kohtelemme veljiä ja lähimmäistämme, ratkaisee hyvin pitkälle sen, olemmeko me saman isän lapsia vai paholaisesta. Jos joku pidättyy tekemästä syntiä, niin hän pelastuu, vaikka ei tietäisi kaikkea tietoa eikä tuntisi kaikkia salaisuuksia pyhistä kirjoituksista. Mutta jos joku tietää kaiken ja tuntee kaiken viisauden, mutta hänessä ei ole rakkautta, niin miten hänen käy?

Sen sijaan, että opettaisin nykyään teoreettisia tietoon ja viisauteen liittyviä vähempimerkityksisiä asioita ylhäältä alaspäin sanomalla näkemyksiäni ”Jumalan sanan ehdottomaksi ja varmaksi totuudeksi”, pyrin puhumaan asioista rakentavasti ja vuorovaikutteisesti keskustelemalla. Ilmaisen mieluummin lievän epävarmuuteni joistakin opin kohdista kuin väitän niitä ehdottoman varmaksi Jumalan sanan totuudeksi. Olen nimittäin erehtynyt niin monta kertaa ja niin monessa opin kohdassa uskovaisena oloni aikana, että en tahdo esiintyä enää liian itsevarmana ja ylimielisenä tuodessani esiin näitä asioita. Toivottavasti myös sinä olet yhtä varovaisin mielin liikkeellä ja ”aina aralla tunnolla Jumalan sanan edessä”…

On hyvä käyttää puheessaan sellaisia ilmaisuja kuin ”mahdollisesti, ehkä, luultavasti, todennäköisesti, jne.” silloin, kun ei ole täysin varma siitä, mikä on oikea tulkinta jostakin opin kohdasta. Terve oppi kestää terveen koettelun ja vilpittömän kyseenalaistamisen. Jos aiempi näkemyksemme on oikea tulkinta Raamatusta, niin se vahvistuu tutkimisen ja koettelun kautta. Jos osoittautuu, että jotkut perustelut ovat huonoja tai riittämättömiä tai virheellisiä, niin se tulee avoimesti tunnustaa ja hylätä huonot perustelut. Oma näkemys ei vielä siihen kaadu, mutta väärien perusteluiden käyttäminen oikean näkemyksen tukena on vahingoksi Jumalan sanan totuudelle. Jos sitten käy niin, että jokin toinen tulkinta osoittautuu sanaa tutkiessamme johdonmukaisemmaksi ja paremmin perustelluksi kuin aiempi näkemyksemme, niin silloin on hyvä vähintään tunnustaa tämä tosiasia ja mahdollisesti jopa muuttaa mielensä, ja kääntyä toisen tulkinnan kannalle. Jos aihe on niin vaikea, että täyttä varmuutta ei tässä ajassa näytä olevan mahdollista saada, niin sekin on hyvä tunnustaa ja jättää lopullinen kanta muodostamatta. Kysymyksen voi jättää avoimeksi sen sijaan, että asettuisimme sokeasti ja asiaa ymmärtämättä jonkin tulkinnan puolelle muita tulkintoja vastaan.

Meidän ei tarvitse ”olla jotakin mieltä” kaikista Raamattuun liittyvistä opetuksista ja kertomuksista. Raamatussa on niin paljon tietoa ja viisautta, että sen kaiken ymmärtäminen on mahdotonta yhdelle pienelle ihmiselle. Jos joku väittää tuntevansa kaikki Raamatun tiedon ja viisauden, niin uskoakseni hän kuvittelee liikoja itsestään. On hyvä tunnustaa oma pienuutensa ja tietonsa rajallisuus pyhiä kirjoituksia tutkittaessa. Se on paljon rakentavampaa kuin väittää varmaksi kaikkia omia näkemyksiään, jotka voivat kuitenkin olla virhetulkintoja isän Jumalan ja herran Jeesuksen silmissä. Miten meidän sitten käy, jos väitämme virhetulkintoja Jumalan sanan varmaksi totuudeksi ja pakotamme väärämielisellä käytöksellämme ja uhkailulla ja pelottelulla muita kristittyjä asettumaan samalle kannalle meidän kanssamme?

Suuri synti on asettua jonkin ryhmän tai kirkkokunnan puolelle muita vastaan jonkin opillisen asian ja siinä olevien kristittyjen välisten erimielisyyksien vuoksi. Se on lahkolaisuuden syntiä, vaikka valtakirkossa olisimme, tai kuuluisimme oman paikkakuntamme ”ainoaan oikeaan Jumalan seurakuntaan, joka kokoontuu kodeissamme” (sellaisia seurakuntia ei ole tosin olemassa, mutta jotkut luulevat kuuluvansa sellaiseen ja pitävät kaikkia muita ”porton jäseninä” tai ”eksyneinä”, mikä suotakoon heille anteeksi, jos he eivät tiedä, mitä tekevät). Me emme saa asettua jonkun ryhmän, ihmisen tai edes Kristuksen puolelle ja muita eri tavalla uskovia vastaan, vaikka olisimme oikeassa jonkin opillisen asian suhteen. Sen sijaan meidän tulee pystyä keskustelemaan asioista eri tavalla uskovien kanssa rauhallisesti ja rakentavasti rakkauden hengessä. Jos emme tähän pysty, niin sitten on parempi vaieta kuin ryhtyä taitamattomiin väittelyihin ja riidellä "veljien" kanssa.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Dialogi, Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s