Pelastus ja Kristuksen opin alkeet

Kun ihminen tulee uskoon, niin hän ei välttämättä tiedä vielä kovinkaan paljon Kristuksen opin alkeista. (Hepr 6:1-2) Hän tarvitsee opetusta ja hänen tulee lukea Raamattua, jotta oppisi kristinuskon perusasiat. Mutta näiden opin alkeiden oikea ymmärtäminen ei ole ehto syntien anteeksisaamiselle ja uudestisyntymiselle, niin että ensin tulisi ymmärtää oikein opit iankaikkisesta rangaistuksesta ja Jumalasta, ennen kuin voi saada syntinsä anteeksi ja pelastua. Itse asiassa monet kristityt eivät ole näitä asioita kovinkaan paljon ajatelleet ennen kuin ovat tulleet uskoon ja saaneet pyhän hengen. Miten näiden opin kohtien oikea ymmärtäminen voisi siten olla ehtona sielujen pelastumiselle? Vai onko se?

Monet itseään kristittyinä pitävät henkilöt asettavat kolminaisuusoppiin ja ikuiseen piinahelvettiin uskomisen ehdoksi iankaikkisen elämän saamiselle. Heidän mielestään ne Jeesuksen opetuslapset eivät kuulu Kristuksen ruumiiseen, jotka eivät tunnusta todeksi kolminaisuusoppia ja oppia ikuisesta piinahelvetistä. On myös kolminaisuusopin ja ikuisen piinahelvetin kieltäjiä, jotka pitävät omaa näkemystään jumaluus-opista ja iankaikkisesta rangaistuksesta välttämättömänä sielun pelastumisen kannalta. Miten tämä näkemys voisi olla oikea, jos kerran näitä asioita ei tarvitse pitää totena ennen syntien anteeksisaamista ja uudestisyntymistä? Missä vaiheessa oikeasta ymmärryksestä näissä asioissa tulee pelastus-kysymys? Vai tuleeko siitä pelastuskysymys? Monien mielestä tulee, mutta ei kaikkien mielestä. Miten näitä kantoja sitten perustellaan?

Monet uskovaiset vetoavat tässä siihen, että ”pyhä henki johtaa heidät kaikkeen totuuteen” ja ”jokainen Jeesuksen tykö tuleva tulee Isän opettamaksi”. (Joh 16:13; 6:45) Jos joku ei opi pyhityksen aikana ymmärtämään Raamattua oikein edes Kristuksen opin alkeista (Hepr 6:1-2) ei hän luultavasti ole alkujaankaan ollut Jumalan lapsi, vaikka olisi sellaista luullut.

Toiset ovat varovaisempia puheissaan ja ajatuksissaan muista ”kristityistä”. He pitävät mahdollisena vilpitöntä erehtymistä opin alkeissa, vaikka pyhä henki tahtoisikin johdattaa jokaisen Jumalan lapsen kaikkeen totuuteen. Nämä rakkaudelliset ja sävyisät eivät siis lausu kadottavaa tuomiota eri tavalla uskovista vaan omasta mielestään ”jakavat Jumalan sanan totuutta rakkaudessa” pitkämielisinä ja tuomitsematta muita, jolloin riidoilta vältytään.

Ongelman tässä tuottaa se, että myös virheellisiä tulkintoja voidaan levittää samassa mielessä ja hengessä, eli rakkauden ja sävyisyyden hengessä. Se, miten joku käyttäytyy ja suhtautuu lähimmäisiin, ei siis ratkaise sitä, onko hän  ymmärtänyt Raamattua oikealla tavalla. Paavalihan itse asiassa varoitti sellaisista eksyttäjistä, jotka viettelevät Jumalan lapsia suloisilla puheillaan ja pyrkivät olemaan mieliksi ihmisille sen sijaan, että meidän tulisi olla mieliksi Jumalalle ja julistaa totuutta, vaikka se saattaa joitakin henkilöitä loukata ja saa heidät vihastumaan meihin.

”Kristityt” jakaantuvat mielestäni vielä kahtia sen mukaan, että toiset muuttavat mieltään opillisissa asioissa, kun huomaavat erehtyneensä, mutta toiset pysyvät alkuperäisessä kannassaan, eivätkä muuta mitään näkemystään, koska luulevat, että pyhä henki on johdattanut heidät alun alkaen totuuteen ja erehtyminen on siten mahdotonta. Toinen syy paikalleen jämähtämiseen on väärä luottamus isiltä perittyihin opetuksiin ja kolmas syy on pelko, joka estää kyseenalaistamasta aiempia näkemyksiä. ”Kristityt” pelkäävät ikuista piinahelvettiä ja ryhmästä erotetuksi tulemista, jos muuttavat mieltään opin alkeissa (erityisesti oppi iankaikkisesta rangaistuksesta ja oppi Jumalasta). Jos joku ”lahkolainen” muuttaa mieltään tärkeissä opin kohdissa, niin hänet erotetaan yhteisöstään ja hän voi joutua eroon perheestään, suvustaan ja ystävistään, mikä vaikeuttaa päätöksen tekemistä ja mielen muuttamista entisestään.

On erittäin vaarallista ja suuri virhe luulla, että ”minä en voi erehtyä” ja ”pyhä henki johdattaa minut suoraan kaikkeen totuuteen”. Jumala sallii omien lastensa erehtyä opillisissa asioissa ja vaikka hän vetoaa meihin monin eri tavoin ja opettaa meitä, eivät kaikki vilpittömät ja rehelliset kristityt siitä huolimatta ymmärrä kaikkia opin kohtia oikein tämän elämän aikana. Liiallinen itsevarmuus ja varmuus siitä, että ”olen oikeassa” ja ”isät ovat oikeassa” estää kyseenalaistamasta aiempia näkemyksiä oikealla tavalla. Paikalleen jämähtänyt henkilö ei yleensä korjaa edes virheellisiä perustelujaan tai suostu keskustelemaan eri perustelujen huonoista ja hyvistä puolista, mikä olisi vuorovaikutteisen keskustelun edellytys.

Oikea tapa suhtautua Raamatun kirjoituksiin ja niiden tulkintoihin on tunnustaa se, että aina kun luemme Raamattua, muodostuu mielessämme jonkinlainen näkemys siitä, mitä lukemamme teksti tarkoittaa. Tämä näkemys voi olla virheellinen tai totuudenmukainen. Vaikka Jumala tahtoo, että me ymmärtäisimme lukemaamme oikein, on täysin normaalia ja luonnollista, että ymmärrämme joitakin kohtia ensin väärin, ja tätä virheellistä ymmärrystä voi jatkua jopa kuolemaan saakka jossakin tietyssä asiassa. Ellei tätä asiaa tunnusta todeksi ja erehtymistä mahdolliseksi, on mahdotonta ojentautua totuuden sanan mukaan, jos onkin erehtynyt aiemmissa tulkinnoissaan.

Mainokset

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Dialogi, Helvetti, Jumala, Pelastus, Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s