Mikä on eksytystä?

Minä uskon eri tavalla joistakin Kristuksen opin alkeisiin kuuluvista opetuksista kuin niin sanottujen kristittyjen valtaenemmistö uskoo. Olenko eriuskoisuuteni vuoksi eksyttäjä ja ovatko kannattamani opetukset salakavalaa eksytystä? Niin monet voivat väittää ja he osaavat perustella kantansa hyvin uskottavalla tavalla, jos olet heidän kanssaan samaa mieltä näistä opin kohdista.

Ratkaisevaa on se, millä tavalla ja missä mielessä levitän näkemyksiäni – ei vain se, mitä kirjoitan ja millä tavalla minä uskon: mitä pidän totena ja mitä epätotena. Mikä on pyrkimykseni? Mikä on tavoitteeni? Miten levitän näkemyksiäni? Mikä on Jumalan kanta oikean opin suhteen? Voiko Kristuksen opin alkeissa vilpittömästi erehtynyt ihminen pelastua ja välttää ikuisen tuomion?

Jotkut ovat sitä mieltä, että tapa, jolla opetuksia tai näkemyksiä esitetään, ei ole ratkaisevaa sen kannalta, onko kyse ”väkevästä eksytyksestä” vai ei: ratkaisevaa on itse opetuksen tai näkemyksen sisältö. Jos opetus on virheellistä ja ristiriidassa kirjoitetun Jumalan sanan eli Raamatun ilmoituksen kanssa, on kyse eksytyksestä ja minä olen harhaoppinen eksyttäjä. Jos tämä olisi totta, niin sitten ne ”kristityt”, jotka ovat kanssani eriä mieltä näistä opin kohdista, olisivat eksyttäjiä, mikäli he olisivat väärässä ja tulkinneet virheellisesti Raamattua.

Minä olen uskonut aiemmin samalla tavalla kuin monet niistä ”kristityistä”, jotka pitävät minua nyt ”luopiona”, eksyneenä ja väkevänä eksyttäjänä. Olen silti sitä mieltä, että en ollut aiemmin eksyttäjä enkä harhaoppinenkaan, vaikka olin ymmärtänyt vilpittömästi väärin joitakin Raamatun perustavia totuuksia. En pitänyt tuolloin eksyttäjinä ja kristikunnan ulkopuolelle kuuluvina kaikkia niitä, jotka uskoivat näistä asioista kanssani eri tavalla silloin. Suhtauduin heihin niin kuin eri tavalla opillisissa asioissa uskoviin veljiin ja sisariin on mielestäni oikein suhtautua.

Valtaosa niin sanotuista kristityistä sulkee kuitenkin mielessään ja sanoillaan pelastuksen ja kristikunnan ulkopuolelle ne Jeesuksen seuraajat, jotka ovat eriä mieltä heidän kanssaan näissä opillisissa asioissa. Onko tällainen suhtautuminen lähimmäisiin sinun mielestäsi Kristuksen mielen mukaista vai sitä vastaan? Entä minun tapani suhtautua eri tavalla uskoviin ihmisiin?

Jotta voisit muodostaa oman kantasi tässä asiassa, tulee sinun tietää, mistä opin kohdista olen eriä mieltä niin sanottujen kristittyjen valtaenemmistön kanssa. Sinun ei ole tosin pakko muodostaa omaa kantaasi tässä eikä muissakaan asioissa, jos et tunne asiaa riittävän hyvin, etkä osaa perustella kantaasi Raamatun kirjoitusten avulla riittävässä laajuudessa ja tiedon syvyydessä. Voit jättää asian avoimeksi ja muodostaa kantasi myöhemmin, jos pystyt siihen, mutta jos et ole koskaan tästä asiasta riittävän varma, niin on parempi jättää lopullinen kanta muodostamatta ja asia avoimeksi. Näin tulee tehdä jokaisen opillisen asian suhteen, joka Raamatusta on johdettu ja joka koskee Jumalan seurakuntaa.

Opin kohdat, joista olen eriä mieltä ”kristittyjen” valtaosan kanssa, ovat seuraavat:

  1. Oppi iankaikkisesta tuomiosta ja rangaistuksesta (uskon annihilationismiin).
  2. Oppi Jumalasta (en usko kolminaisuusoppiin enkä edes Jeesuksen pre-eksistenssiin).

Olen lisäksi sitä mieltä, että Jeesukseen Kristukseen Herranaan uskovan sielun ei ole välttämätöntä tulla kastetuksi vedessä juuri oikealla tavalla ja oikeassa vaiheessa elämäänsä (uskovien upotuskaste), jotta hän voisi pelastua. Hylkään virheellisinä tulkintoina kaikenlaisen opetuksen, jonka mukaan vesikaste on välttämätön sielun pelastumiselle. Pidän kasteen sakramenttioppia virheellisenä ja jopa eksyttävänä opetuksena, josta Jumalan seurakunnan tulee sanoutua irti.

Kun nyt tiedät, mistä opinkohdista olen eriä mieltä ”kristittyjen” valtaosan kanssa, niin voit arvioida sitä, olenko väkevä eksyttäjä ja harhaoppinen, vai olenko vilpittömästi erehtynyt Jumalan lapsi tai peräti oikeassa näissä opinkohdissa? Onko oikean ymmärryksen saaminen näissä opinkappaleissa välttämätöntä sielujen pelastumisen kannalta? Oliko se välttämätöntä uudestisyntymisen hetkellä, uskoontulossa?

Jos pidät oikeassa olemista näissä opinkohdissa välttämättömänä sielujen pelastumisen kannalta, niin sitten sinä suhtaudut minuun kuin väkevään eksyttäjään. Vaikka olisit opillisesti samaa mieltä näissä opinkohdissa, mutta pidät oikeaa ymmärrystä pelastumisen ehtona, niin pidät minua sittenkin vaarallisena eksyttäjänä, koska en edellytä sielun pelastumiseksi samanlaista opillista näkemystä muilta kristityiltä. Pidät minua itse asiassa ovelana ja salakavalana eksyttäjänä juuri sen vuoksi, että minun mielestäni oikeassa oleminen näissä asioissa ei ole kovin tärkeää sielun pelastumisen kannalta, vaikka se sinun mielestäsi on ”elämän ja kuoleman” kysymys.

Huomaatko, miten helppoa on pitää minua väkevänä ja salakavalana eksyttäjänä? Kanssani eriä mieltä olevien on helppo leimata minut ja tuomita minut sanoillaan eksyttäjäksi, koska en vaadi muilta samansisältöistä opillista näkemystä kuin itselläni on: uskon myös eri tavalla näistä asioista uskovien ihmisten voivan pelastua. Tällaista suhtautumista täytyy pitää vaarallisena ja eksyttävänä, jos uskotaan siihen, että on välttämätöntä olla oikeassa näissä opillisissa kysymyksissä, jotta voisi pelastua ikuiselta kuolemalta (tai helvetiltä) ja elää iankaikkisesti.

Sen sijaan, että ”annan löysää” opin muodostamisessa ja opillisessa näkemyksessä, tulisi minun vaatia muilta ”kannan muodostamista” ja ”asettumista jonkin tulkinnan puolelle ja muita tulkintoja vastaan”. Niinhän kaikki ne tekevät, jotka pitävät ”oikeaa opillista ymmärtämistä näissä asioissa pelastumisen ehtona”. Mutta koska minä en pidä sitä pelastumisen ehtona, voin rohkaista lukijoitani ajattelemaan omilla aivoillaan ja sanoutumaan tarvittaessa irti ”isiltä perityistä opeista ja perinnäissäännöistä”. Onko tämä eksyttävää ja vaarallista vai terveeseen harkintaan perustuvaa suhtautumista Raamatun kirjoituksiin ja Jumalan sanan opetuksiin?

Jos olet vilpitön ja rehellinen totuuden etsijä, jollaisena myös itseäni pidän (en ole tahallaan väärässä tai erehtynyt missään opin kohdassa – tuskinpa kukaan on?), niin voit suhtautua asioihin yhtä avoimin mielin ja sydämin kuin minäkin. Uskallat toden teolla kyseenalaistaa ”katolisilta isiltä” ja seurakunnaltasi perityt opinkappaleet ja tutkia kirjoituksista, onko asia todella niin kuin on väitetty, ja mitä olet aiemmin totena pitänyt, asiaa tarkemmin ajattelematta ja tutkimatta.

Riippumatta siitä, mihin lopputulokseen olet päätyvä, olet joka tapauksessa tutkinut sen jälkeen asioita omakohtaisesti ja muodostanut kantasi omiin tutkimuksiisi nojaten, etkä turvaa enää ”väärällä tavalla” auktoriteetteihin ja heidän tulkintoihinsa. Joudut lopulta kuitenkin seisomaan tai kaadut oman kantasi mukaan, joten miksi kannattaa muiden tulkintoja sen sijaan, että ottaisit asioista itse selvää ja näkisit vaivaa Raamatun tutkimisessa? Jos et pysty olemaan riittävän varma jonkin tulkinnan oikeellisuudesta ja toisen virheellisyydestä, niin miksi sinun pitäisi muodostaa lopullinen kanta jostakin opin kohdasta? Miksi olisi väärin jättää asia avoimeksi ja tunnustaa epävarmuutensa ja epätietoisuutensa?

Eikö olisi ylpeää väittää varmaksi jotakin opin kohtaa, jota ei itse ymmärrä, ja jota edes kirjanoppineet eivät pysty järjellä ymmärrettävällä tavalla ristiriidattomaksi ja loogiseksi (johdonmukaiseksi) selittämään? Mutta juuri niin valtaosa kristityistä tekee, että pitää sokeasti totena järjenvastaisia opinrakennelmia, koska pelkää ikuista piinahelvettiä ja uskovien ryhmästä erotetuksi tulemista, harhaoppisen leiman saamista. Älä sinä ole heidän kaltaisensa vaan tutki asioita ajan kanssa omakohtaisesti ja muodosta kantasi vasta sitten, kun osaat perustella sen riittävän hyvin kirjoitusten avulla.

Jos et pysty muodostamaan kantaa ja olemaan varma asioista, niin tunnusta se ja jätä asia avoimeksi. Jos toimit sillä tavalla, niin et syyllisty virheellisten opetusten levittämiseen ”Jumalan sanan totuutena” ja toimit rehellisesti ja vilpittömästi Jumalan ja ihmisten edessä. Juuri sitä Isä meiltä tahtoo, Jeesuksen Kristuksen nimessä, jos vain häntä tahdomme seurata. Aamen.

Luettavaa

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Dialogi, Helvetti, Jumala, Pelastus, Raamattu, Yleistä kristinuskosta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s