Kokemukseen perustuva kristillisyys

Meidän päivinämme on yleistynyt kokemuksiin perustuva kristillisyys. Siinä korostetaan kristityn henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia ja yliluonnollista suhdetta Jumalaan. Uskovia rohkaistaan etsimään näitä kokemuksia henkilökohtaisen ja yhteisöllisen hartauselämän ja palvonnan (ylistyksen) kautta. Monet kristityt kertovat siitä, miten he kuulevat jatkuvasti tai hyvin usein Jumalan puhuvan heille. Herra ohjaa heitä yliluonnollisella tavalla jopa arkielämän pienissä asioissa. Niistä todistetaan sitten muiden edessä puhujalavalla silmät kirkkaina ja sydän uskoa täynnä. Kuulostaa hienolta, mutta onko tämä tervettä Jumalan vaikuttamaa uskoa meidän vapahtajaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen?

Tässä kristillisyyden suuntauksessa on omat vaaransa. Tällainen suhtautuminen ja käyttäytyminen voi johtaa opetuslapsia harhaan. He altistuvat joukkosuggestiolle ja sielullisille hurmostiloille. Muiden uskovien kertomukset Jumalan yliluonnollisesta puuttumisesta heidän elämäänsä ja ”Pyhän Hengen puheen” kuulemisesta voi saada opetuslapsissa aikaan huonommuuden tunteita, epäuskoa, toivon menettämistä, kateutta ja kokemuksiin perustuvaa vääristynyttä uskoa, jossa ajaudutaan lopulta luulojen ja ”omaan uskoon uskomisen kautta” jopa itsepetokseen ja epärehellisyyteen, ja sitä kautta valheisiin, joita sielulliset kokemukset ja riivaajat voivat kokemuksiin perustuvassa uskossa vaikuttaa.

Vaikka hengellisistä kokemuksista ja hengellisillä lahjoilla kerskaavat ihmiset eivät itse huomaisi kerskaavansa näistä asioista ja päinvastoin kieltäisivät sen antamalla suullaan kunnian Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle, meidän Herrallemme, niin on ilmeistä, että tällaisten kokemusten tarkoitus ei ole rakentaa ja olla hyödyksi Kristuksen ruumiille vaan sen tarkoitus on korostaa yksilöä ja kokemuksellisuutta terveen ”Jumalan sanan tutkimiseen ja harkintaan perustuvan uskon” sijasta.[1] Tällainen kehitys ja suuntaus ei ole tervettä kristinuskoa ja siitä syystä opetuslasten on oltava varuillaan, että he eivät ajautuisi samaan eksyttävään ilmiöön ja vieraiden henkien villitsemään ilmapiiriin.

Pyhien kokoontumista yhteen ei ole tarkoitettu fiilisten etsimisen ja ihmisistä kerskaamisen estradiksi. Sen sijaan opetuslasten tulisi viettää enemmän aikaa keskinäisissä rakentavissa keskusteluissa ja sanan tutkimisessa rukousta ja ylistystä kokonaan unohtamatta. Painon tulisi kuitenkin olla terveeseen harkintaan kannustavassa vuorovaikutteisessa sanan tutkimisessa, ei kokemusten metsästämisessä. Fiilistely muistuttaa pahimmillaan alkoholistien ja narkomaanien tapaa etsiä itselleen lisää nautintoja. Sen sijaan, että pyrittäisiin auttamaan muita ja ohjaamaan heitä terveeseen uskoon Jumalan sanan opetuksen kautta, etsitäänkin omaa kunniaa ja katsotaan vain omaa parasta: kilpaillaan jopa toinen toisia vastaan, kuka meistä on hengellisin ja saa kaikkein hassunkurisimpia manifestaatioita (hengen näkyviä ilmentymiä). Miten ihmeessä tällainen kristillisyys voisi olla Jeesuksen vaikuttamaa uskoa, joka rakentaa ja hyödyttää koko seurakuntaa, niin että ne, jotka hengellisesti siunatumpia olisivat, jakaisivat muille hengellistä hyvää sen sijaan että etsisivät itselleen lisää hyviä kokemuksia?

Suhtautuminen Raamattuun

Vaikka näissä hurmoksellisissa yhteisöissä ja herätysliikkeissä puhutaan paljon Raamatusta ja Jumalan sanan lukemisen tärkeydestä kristityn elämässä, niin jo itse Raamatun lukemisen tapakin on vääristynyttä. Uskovia kehotetaan tai vähintäänkin esimerkin avulla ohjataan etsimään Raamatusta omaan elämään sopivia kohtia, joissa puhuttaisiin juuri heille. Samalla ohjataan osittain tietämättömyydestä ja taitamattomuudesta johtuen kristittyjä irrottamaan jakeita asiayhteydestään, jolloin koko sanoman merkitys voi muuttua. Tämä johtaa osaltaan erilaisten virheellisten tulkintojen yleistymiseen ja ”villiin menoon” seurakunnassa.

Raamattua on tarkoitettu luettavaksi ymmärryksellä. Raamatun lukemisesta ei ole kristitylle paljonkaan hyötyä, ellei hän myös ymmärrä lukemaansa. Jos kristillisestä yhteisöstä puuttuu kunnollinen Raamatun opetus, jossa maltilliset ja raittiit vanhimmat sanan opettajat ohjaavat uskossaan nuorempia veljiä ja sisariaan syvempään Kristuksen Jeesuksen tuntemiseen ja pyhien kirjoitusten alkuperäisen merkityksen ymmärtämiseen, niin se avaa jälleen kerran portteja villitseville hengille ja armolle vieraille opetuksille Jumalan seurakunnassa, jonka tulisi olla pyhien yhteys, Kristuksen Jeesuksen ja apostolien opetuksen perustukselle rakennettu.

Hurmosta ja kokemuksellisuutta painottavassa kristillisyydessä kehotetaan opetuslapsia lukemaan paljon Raamattua, sillä se on Jumalan sanaa ja ravintoa meidän hengellemme niin kuin leipä on ravintoa ruumiille. Heitä rohkaistaan myös sillä tavalla, että sanotaan Pyhän Hengen opettavan itse kutakin kristittyä hänen kotonaan, kun hän lukee Raamattua. Jonkin verran Raamattua tutkineena ja monta kertaa sen sanoman ymmärtämisessä erehtyneenä voin kuitenkin sanoa, että ilman kunnollisia apuvälineitä ja sanan opettajien ohjausta on erittäin helppoa mennä harhaan ja erehtyä tulkinnoissaan.

Kun Raamattu avautuu ymmärrykselle jatkuvasti väärällä tavalla, on sen lukemisesta jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä olisi panostettava enemmän terveeseen Raamatun opetukseen pyhien yhteydessä ja vähennettävä hurmoksellisuuteen tähtääviä hengellisiä ohjelmanumeroita tai luovuttava niistä jopa kokonaan. Seurakuntaa ei saada pysymään elossa psyykkaamalla sitä ja nostattamalla sen henkeä niin kuin tehdään jääkiekko- tai jalkapallo-ottelussa yleisölle johtamalla sitä oman joukkueen kannustukseen. Sen sijaan olisi tarpeellista juurruttaa Kristuksen ruumiin jäsenet yhä syvemmälle kiinni Kristukseen ja hänen rakkauteensa pyhien kirjoitusten tutkimisen ja niiden oikean ymmärtämisen kautta.

Perimätiedon ja isiltä perittyjen oppien kuorma

Raamatun tutkimisessa ja lukemisessa tulee rohkaista pyhiä oman järkensä käyttämiseen ja terveeseen harkintaan sen sijaan, että uskottaisiin sokeasti isiltä perittyihin opetuksiin ja kristilliseen perinteeseen (rituaalit, liturgia ja hengelliset ohjelmanumerot kaavamaisissa kokouksissa). Opetuslapsia tulee johdattaa ja opettaa käyttämään omatoimisesti Raamatun tutkimisen apuvälineitä, joita löytyy nykyään runsaasti internetistä. Englanninkielen taitoiset voivat käyttää erilaisia interlineaareja, sanakirjoja ja kommentaareja, joita löytyy mm. Biblos.com ja Blue Letter Biblen sivuilta. Heitä tulee rohkaista lisäksi kyseenalaistamaan kaikki vanhat isiltä perityt opinkappaleet ja perinteet siitä, miten kristillisiä rituaaleja tulisi noudattaa ja mikä niiden merkitys kristityille on. Näihin kysymyksiin tulisi löytää vastaukset Raamatusta sillä tavalla, että pyrittäisiin lukemaan sitä mahdollisimman puolueettomasta näkökulmasta käsin. Yhdellekään etukäteen omaksutulle opinkappaleen näkemykselle ei pitäisi etsiä sokeasti tukea Raamatusta, niin että hylätään vaihtoehtoiset tulkinnat suoraan virheellisinä ja pidetään niitä harhaoppisina. Tällä tavalla sanaa ja lähdeteoksia tutkimalla ei ole mahdollista huomata omia virheitään tulkinnoissa ja erehdyksiä, jos sellaisia on olemassa.

Jumalan vaikuttama usko seisoo lujalla Jumalan sanan perustuksella. Se kestää kaiken terveen harkinnan kautta tapahtuvan koettelun ja siihen apostolit meitä kehottavat. On luvallista toimia jopa niin, että tekee lähtökohtaisen oletuksen jonkin aiemmin itse pitämänsä tai kristittyjen enemmistön totena pitämän opinkappaleen vastaisen vaihtoehtoisen tulkinnan totuudellisuudesta, ja tutkii kirjoituksia niin, että etsii tukea sille, sen sijaan, että etsisi tukea vain aiemmin totena pitämilleen uskomuksille. On hyvä pyrkiä ymmärtämään myös eri tavalla uskovien kristittyjen perusteluja samasta asiasta. Sitä kautta on mahdollista vertailla eri näkemyksiä ja löytää paremmin se tulkinta, jota Raamatun kirjoittajat ja Jumala ovat kirjoituksilla alunperin tarkoittaneet. Ellei omia aiempia uskomuksia pystytä kyseenalaistamaan, niin erehdysten korjaaminen on mahdotonta.

Liiallinen itsevarmuus ja luottamus isiltä perittyjen opetusten totuudellisuuteen sulkee pahimmillaan tien totuuden löytämiseltä. Asenne, jossa pidetään eri tavalla uskovia heti harhaoppisina ja Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluvina, estää tutkimasta heidän perustelujensa paikkansapitävyyden. Oman uskon ei pitäisi siitä kärsiä ja kaatua, jos rohkenemme kyseenalaistaa aiemmat uskomuksemme ja asetamme ne huolellisen Raamatun tutkimuksen kautta Jumalan sanan valoon. Voimme löytää tällä tavalla huonoja tai riittämättömiä perusteluja aiemmille uskomuksillemme. Ne tulee tietysti hylätä rakkaudesta totuuteen, mutta siinä vaiheessa ei tarvitse vielä luopua kokonaan aiemmasta näkemyksestään. Mutta jos pitkällisen ja syvällisen Raamatun tutkimisen kautta huomaa olleensa aiemmin väärässä, koituu se Kristuksen ja Jumalan kunnian kirkkauden ylistykseksi, että joku Jeesuksen seuraaja muuttaa mieltään ja kääntyy pois virheellisistä tulkinnoista ja vääristä opetuksista, jotka johtavat kristittyjä harhaan ja saavat pahimmillaan aikaan iankaikkisen vahingon.

Viitteet

[1] Usko syntyy Kristuksen sanan kuulemisesta. (Room. 10:17) Kristuksen sanalla tarkoitetaan asiayhteydessä suusanallista tai kirjoitettua todistusta Nasaretin Jeesuksen kuolemasta ristillä ja siitä, että Isä Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. Jeesus sanoi ylösnousemuksensa silminnäkijälle epäilevälle Tuomaalle näin: "Sen tähden, että sinä näit, sinä uskot! Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Usko syntyy siis siitä, että joku tulee vakuutetuksi evankeliumin sisältämistä totuudellisista asioista ja pitää sanomaa luotettavana. Siksi on tarpeellista tutkia Marian tavoin kuulemaansa Jumalan sanaa sydämessään. (Luuk. 2:19) Huomaa, että Jeesuksen todistus (todistus Jeesuksesta) tulee meille yleensä pyhien kirjoitusten kautta ja Jumalan lähettämien palvelijoiden kautta. Älä siis väheksy sitä todistusta, jonka kuulet Jeesuksen todistajien hänestä ja pyhistä kirjoituksista kertovan, mutta alista kaikki sanat terveen harkinnan ja sydämessä tutkistelun alle. Voit löytää totuuden toimimalla sillä tavalla, ja kun et anna muiden ihmisten ja heidän uskomustensa pelottaa itseäsi ja eksyttää pelon vuoksi pois totuudesta. Tiedän tämän todeksi, koska olen sen itse elämässäni kokenut. Seurakunnasta erotetuksi tulemisen, harhaoppiseksi leimautumisen ja ikuisen piinahelvetin pelosta vapautuminen on auttanut minua löytämään totuuden Jumalan sanasta sitä ahkerasti tutkittuani. Myös sinä voit löytää totuuden, kun toimit samalla tavalla. Jumala sinua runsaasti siunatkoon ja johdattakoon pyhien kirjoitusten ja Henkensä kautta sinut kaikkeen totuuteen! Jeesuksen Kristuksen nimessä, Aamen.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Yleistä kristinuskosta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s