Pelastumisen ehtoja

Tämä kirjoitus on sama kuin sivun Pelastus kirjoitus. Lue mieluummin sieltä.

Raamatun kirjoitusten mukaan syntiä tehneen ihmisen tulee uskoa Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaan, jotta hän voisi pelastua ikuiselta kuolemalta. Uudessa testamentissa lisätään pelastumisen ehdoksi vielä usko evankeliumiin ja Jumalan Poikaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Jos joku ei usko kuulemaansa sovituksen sanaan eli siihen, että Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös kuolleista syntiemme sovitukseksi, niin hän ei voi elää iankaikkisesti. Enää ei siis riitä usko Jumalaan, joka on kaiken olevaisen luoja, vaan lisäksi tulee uskoa Jumalan Poikaan, joka voi pelastaa meidät kuolemalta.

Tällaiset vaatimukset iankaikkisen elämän ehtona herättävät minussa joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt tyhjentäviä vastauksia yhdeltäkään ihmiseltä, olipa hän kristitty tai ei. En tiedä itsekään vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta käsittelen niitä silti. Etsin totuutta myös vaikeista aiheista, vaikka niiden käsitteleminen voi horjuttaa jonkun uskoa – myös omaani. Epäuskoiset ihmiset voivat käyttää näitä pohdiskeluja tukena Raamatun ja Jumalan vastaiseen taisteluunsa, mutta se ei saa estää kristittyjä etsimästä totuutta. Itse asiassa meidän tulisi löytää totuus ja oikeat vastaukset näihin vaikeisiin kysymyksiin, jotta saisimme tukituksi vastaanväittäjien suut terveellä Jumalan sanalla.

Miten käy pakanoiden ja vauvojen?

Mikä on niiden pakanoiden kohtalo, jotka eivät ole kuulleet Kristuksen Jeesuksen evankeliumia tai eivät tiedä mitään Vanhan testamentin kirjoituksista? Lähtökohtana heidän iankaikkisen osansa arvioimisessa on Jumalan ehdoton oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys hänen tuomioissaan. Niinpä Jumala ei voi oikeutetusti tuomita ketään sellaisesta asiasta, johon tuomittu ei ole voinut itse millään tavalla vaikuttaa. Olisi väärämielistä tuomita joku epäuskosta sen vuoksi, että hän ei ole kuullut mitään Raamatusta eikä Jeesuksesta. Jumala on oikeamielinen tuomioissaan vain siten, että edellyttää pelastuvalta sen verran uskoa kuin itse sanansa tai muun todistuksen kautta vaikuttaa.

Voimme päätellä tästä sen, että Jumala ei vaadi uskoa Raamattuun niiltä, jotka eivät ole Raamatusta mitään kuulleet. Samalla perusteella voimme uskoa myös sen, että Jumala ei vaadi vauvoilta ja pieniltä lapsilta uskoa Raamatun kirjoituksiin, koska he eivät voi ymmärtää kuulemaansa Jumalan sanaa. Olisi väärin tuomita pienokaiset epäuskosta, sillä he eivät voi uskoa kielellisen kehittymättömyytensä vuoksi. Jotta Jumalan sana voitaisiin uskoa, pitää se ensin ymmärtää. Tästä syystä evankeliumia pitää julistaa itse kunkin omalla äidinkielellä. Jos saarnattua sanaa ei tarvitsisi ymmärtää, jotta sen voisi uskoa, voisimme saarnata sitä omalla äidinkielellämme vieraskielisille muukalaisille.

Tuomio tekojen mukaan

Jos Raamattu on kokonansa totta, niin Jumala tuomitsee meidät tekojemme mukaan. 2. Kor. 5:10. Ne, jotka ovat tehneet hyvää, saavat elää iankaikkisesti, mutta ne, jotka ovat tehneet pahaa, nousevat ylös tuomion ylösnousemukseen. Joh. 5:28-29. Ihmiset tuomitaan Jeesuksen sanojen mukaan juuri samoilla perusteilla kuin monien muidenkin uskontojen mukaan. Hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja saavat nauttia ikuista onnea tulevassa maailmassa. Pahat ihmiset tekevät pahoja tekoja ja joutuvat kärsimään niiden tähden iankaikkisen rangaistuksen. Matt. 12:33-37; 25:30-47.

Lapsi joutuu vastuuseen teoistaan vasta sitten, kun ymmärtää hyvän ja pahan välisen eron. Se edellyttää kielellistä osaamista, kuullun ymmärtämistä. Koska vauvat eivät ymmärrä puhuttua kieltä ja kieltoja, ei heitä ole oikeamielistä tuomita tekojen mukaan iankaikkisella tuomiolla, eikä muutenkaan. Jotta moraalisesti tuomittavaa pahaa on mahdollista tehdä, on ensin ymmärrettävä se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Jos lapsi on tottelematon ja rikkoo kasvattajiensa antamia hyviä ohjeita vastaan, on oikein kurittaa ja rangaista häntä kohtuudella. Iankaikkinen tuomio olisi vielä tässä vaiheessa kuitenkin liian ankara rangaistus.

Paavali kehotti korinttolaisia olemaan ”pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä”. 1. Kor. 14:20. Jeesus sanoi, että ”lastenkaltaisten on taivasten valtakunta” ja siunasi luokseen tuotuja lapsia. Mar. 10:14-16. Hän lainasi myös Psalmia, jonka mukaan Jumala on valmistanut itselleen kiitoksen imeväisten ja lasten suusta. Matt. 21:16. Näiden kohtien perusteella on perusteltua uskoa, että vauvat ja pienet lapset pääsevät taivasten valtakuntaan eivätkä joudu tuomittaviksi iankaikkisella tuomiolla.

Oman lukunsa muodostaa se, miten poisnukkuneiden sikiöiden käy? Joidenkin mielestä he eivät ole edes ihmisiä, koska heillä ei ole kehittyneitä aivoja, eivätkä he tiedosta itseään eivätkä edes kipua. Toisten mielestä jo hedelmöitynyt munasolu on ihminen eikä sitä ole lupa tuhota laboratoriokokeissa. Niinpä keinohedelmöitys ja ihmisalkioilla tapahtuva kantasolututkimus olisi katsottava Jumalan tahdon vastaisiksi asioiksi. Minä en hyväksy hedelmöityneillä munasoluilla ja ihmisalkioilla suoritettavaa tieteellistä tutkimusta. En ole silti lainkaan varma siitä, että hedelmöitynyt munasolu tai pieni ihmisalkio olisi ”ihminen” Jumalan silmissä. Ne Raamatun kohdat, joilla on perusteltu tätä asiaa, kertovat todellisuudessa Jumalan kyvystä nähdä tulevaisuuteen ja tietää ennalta asioita. Jer. 1:5; Psa. 139:14-16; Gal 1:15-16. Elämällä ja kuolemalla leikkiminen on joka tapauksessa hyvin arveluttavaa, eikä kristityn tulisi osallistua sellaiseen toimintaan.

Usko tuomion perusteena

Uuden testamentin ja Jeesuksen sanojen mukaan myös usko tai epäusko ovat tuomion perusteita. Mar. 16:15-16 Uskolla ei tarkoiteta näissä kohdissa kuitenkaan pelkkää totena pitämistä vaan myös uskollisuutta Jumalan sanaa ja käskyjä kohtaan, Jumalan tahdon mukaista elämää. Matt. 7:21-29 Tämä käy ilmi aivan erityisesti Jeesuksen sanoista, joiden mukaan häneen uskovilla on iankaikkinen elämä, mutta Jumalan viha pysyy niiden päällä, jotka eivät ole kuuliaisia hänelle. Joh. 3:36. Voimme ymmärtää nämä kohdat siis sillä tavalla, että pelkkä evankeliumin totena pitäminen ei riitä tuomaan ihmisille pelastusta vaan meidän tulee sen lisäksi elää Jumalan tahdon mukaan ja olla oikeamielisiä. (ks. noita Simonin tapaus, Apt. 8:5-24)

Mitä epäuskoon tulee, niin se edellyttää kielellistä ymmärrystä samalla tavalla kuin usko. Jotta joku voisi olla epäuskoinen ja uskomatta evankeliumia, täytyy hänen ensin ymmärtää, mitä evankeliumissa sanotaan. Näin ollen vauvat ja sikiöt eivät ole uskovia eivätkä epäuskoisia, koska he eivät ymmärrä kuulemaansa Jumalan sanaa. Vastaavalla tavalla voidaan sanoa pakanoista, että he eivät ole epäuskoisia suhteessa evankeliumiin, jos eivät ole kuulleet sitä, tai sitä ei ole julistettu heille heidän omalla äidinkielellään, tai kielellä, jota he ymmärtävät.

Pakanat tuomitaan omantunnon todistuksen mukaan

Paavali kertoo, että ne pakanat, jotka eivät ole kuulleet Jumalan laista Mooseksen kirjoissa, tuomitaan heidän omantuntonsa todistuksen mukaan. Vuoden 1933 Raamatun käännös on tässä kohdassa epätarkka, joten lainaan tähän sanatarkan käännöksen selityksen kera.

”Sillä ne, jotka ovat tehneet syntiä ilman (kirjoitettua) lakia, ne myös tuhoutuvat ilman lakia, ja jotka ovat tehneet syntiä lain alaisina (omistaen kirjoitetun lain), ne lain kautta tuomitaan, sillä eivät (kirjoitetun) lain kuulijat ole oikeamielisiä (vanhurskaita) Jumalan edessä, vaan ne osoittautuvat oikeamielisiksi, jotka noudattavat lakia. Sillä kun pakanat, joilla ei ole syntyperänsä vuoksi (Raamattuun kirjoitettua) lakia, tekevät sitä, mitä laki vaatii, niin he ovat itse itsellensä laki, vaikka heillä ei lakia ole, ja osoittavat teon lain (tekoa arvioivan lain) olevan kirjoitettuna heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa puolustaa tai heidän ajatuksensa syyttävät heitä sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet Jeesuksen Kristuksen kautta minun evankeliumini mukaan.” Room. 2:12-16.

Paavali on kirjoittanut tätä ennen, että Jumala ei ole puolueellinen tuomioissaan. Niinpä hänen tuomionsa perusteet ovat kaikille ihmisille yhtäläiset. Jokaisen ihmisen omatunto ja sisäinen oikeudentaju todistavat hänen syyllistyneen syntiin, kun hän on syntiä tehnyt. Niinpä jokaisen on myös mahdollista karttaa pahan tekemistä ja elää oikeamielistä elämää Jumalan tahdon mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen voi rakastaa lähimmäistä sillä tavalla kuin Jumala tahtoo meidän toisiamme rakastavan.

Jumala ei edellytä pakanoilta uskoa häneen enemmän kuin hän todistaa heille itsestään. Vaikka pakanat eivät ole kuulleet kirjoitetetusta Jumalan sanasta, voivat he uskoa meidän Isäämme hänen luomistyönsä perusteella. Jumalan viisaus ja voima ovat nähtävissä hänen luoduissaan olennoissa ja maailmassa, kun niitä tarkataan. Niinpä pakanat eivät voi puolustaa itseään millään, jos ovat alkaneet palvoa epäjumalia, joita he ovat tehneet itselleen, tai jos he palvovat luotuja olentoja tai luonnonvoimia. Room. 1:17-32.

Tekojen merkitys

Raamatun kirjoitusten ja Jeesuksen sanojen mukaan syntiä tehneiden ihmisten kohdalla teot ovat ratkaisevassa roolissa hänen tuomitessaan meitä viimeisellä tuomiolla tai tulemuksessaan. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ei tekojen kautta, niin kuin Paavali opetti. Room. 3-4. Paavali opetti toisaalla samalla tavalla kuin Jaakob. Elävä usko näkyy väistämättä hyvinä tekoina ja Jumalan tahdon tekemisenä. Jos usko ei ole Jeesuksen vaikuttamaa, niin se ei näy hyvinä tekoina. Room. 6-8; Jaak. 2.

Jumalan vaikuttama usko näkyy tekoja ennen sydämen ja mielen muutoksena. Kun paha sydän muuttuu hyväksi, vaikuttaa se hyviä tekoja ja Jumalan tottelemista. (vrt. Matt. 7:11-29; 12:33-37.) Näin tapahtuu Raamatun mukaan kaikille niille, jotka saavat armon syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Hes. 36:24-28. Heistä näkyy Kristus, joka asuu heidän sydämissään ja vaikuttaa pyhitystä, synnistä luopumista ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesus kutsui tätä muutosta ja kasvua vanhurskaudessa ”hyvän hedelmän tuottamiseksi”, Paavali ”Hengen hedelmiksi”. Joh. 15:1-16; Gal. 5:13-26.

Kristittyjen on hyvä tietää se, että Jumala ei vaikuta meissä uskoa ja pyhitystä vasten tahtoamme. Me voimme myös kieltäytyä uskomasta Jeesukseen ja elämästä hänen tahtonsa mukaan. Vastuu pyhästä elämästä ja uskosta on siten meidän, vaikka Jumala sen kaiken hyvän meissä vaikuttaakin, vetoamalla meihin monilla eri tavoilla: tahtoon, tunteisiin ja järkeemme. On meidän vallassamme, miten suhtaudumme Jumalan sanan ohjeisiin ja Herraamme Jeesukseen.

Ongelmakohtia

Tähän asti Jumalan tuomioiden perusteet ja ehdot pelastumiselle eivät tuota ongelmia ymmärrykselle tai oikeustajulle. Jumala osoittautuu tämän Raamatun tulkinnan mukaan oikeudenmukaiseksi ja oikeamieliseksi tuomariksi tuomitessaan meitä. Hän ei vaadi meiltä enempää uskoa kuin mitä antaa ja vaikuttaa. Herra koettelee meitä, millaisia me moraalin kannalta arvioituina olemme. Jokaisen on mahdollista elää kuin oikeamielinen ihminen, jos niin tahtoo ja rakastaa vanhurskautta. Jos joku rakastaa kuitenkin syntiä enemmän kuin vanhurskautta, niin hän joutuu eroon rakastavasta Isästä, joka tahtoisi varjella meidät pahasta. Syy on silloin yksin ihmisen, samoin kuin vastuu pahoista teoista ja epäuskosta.

Ongelman tuottaa se, että Jumala edellyttää joiltakin ihmisiltä evankeliumin totena pitämistä, jotta he voisivat pelastua, mutta osalta ihmisiä hän ei sitä tämän elämän aikana edellytä. Näin siksi, että kaikki eivät ole kuulleet evankeliumia, mutta he pelastuvat silti. Tämä voidaan sanoa mm. joistakin Vanhan testamentin uskon isistä. Esimerkiksi Aabel ja Hanok (Eenok) eivät olleet kuulleet evankeliumia, mutta he ovat silti pelastuneiden joukossa ja uskovien esikuvia. Hebr. 11:4-6. Tässä ei tosin ole ihmettelemistä, sillä Jumala vaatii heiltä vain sen verran uskoa kuin mitä itse todistuksensa kautta vaikuttaa.

Ihmettelemistä on sen sijaan siinä, että apostolit eivät uskoneet Jeesuksen nousseen ylös kuolleista ennen kuin näkivät hänet ylösnousseena. Mar. 16. Heidän lisäkseen yli 500 muuta Jumalan edeltävalitsemaa todistajaa näki Herran ylösnousseena. Apt. 10:34-43; 1. Kor. 15:3-8. Heidän kohdallaan ei voida puhua uskosta siinä mielessä, että usko on sellaisen asian totena pitämistä, jota ei voida omin silmin nähdä. On vain joko luotettava toisen antamaan todistukseen tai sitten ei. Me emme ole nähneet Herraa ylösnousseena, joten meidän on vain luotettava silminnäkijöiden todistukseen tai sitten ei. Jostakin syystä kristityt luottavat heihin ja pitävät totena Jeesuksen ylösnousemuksen kuolleista.

Kun olin nuori uskossani, ihmettelin sitä, miten voin uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ja mietin sitä, miten joku jumalaton voisi siihen uskoa. Tulin lopulta siihen päätelmään, että uskon Jeesuksen ylösnousemukseen vain siitä syystä, että Jumala on pannut minun sydämeeni Pyhän Hengen, joka todistaa hänen Pojastaan. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen ei ole siis kiinni omista kyvyistäni uskoa julistetun evankeliumin totuudellisuuteen. Se on seurausta siitä, että tahdoin ensin kääntyä pois pahuudestani ja saada syntini anteeksi. Tajusin vasta tämän jälkeen sen, että Jeesus on todellakin noussut ylös kuolleista, ja että myös minä saisin elää iankaikkisesti paremman ylösnousemuksen turvin.

Tällä hetkellä ongelmia tuottaa enää vain se, miksi Jumala pitää iankaikkisen elämän saamisen ehtona Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen totena pitämistä. Siinähän on kysymyksessä syntien sovitus. Sovituksen idea on siinä, että jonkun syyttömän täytyy kärsiä rangaistus syyllisten puolesta. Muuten syylliset eivät saa syntejään anteeksi vaan joutuvat kärsimään niistä rangaistuksen itse. Koska Jeesus on sovittanut ruumiinsa ja verensä uhrilla syntimme Isän Jumalan kanssa, voimme saada ne anteeksi uskomalla häneen ja kääntymällä pois pahuudestamme. Jos emme usko Jeesukseen emmekä käänny pois synneistä, emme saa syntejämme anteeksi ja joudumme kärsimään rangaistuksen niiden tähden.

Raamatun pelastussanoma on tähän asti minulle selvä. Sitten mietin sitä, miksi Vanhan testamentin uskon isät ja jotkut muut ovat saaneet syntinsä anteeksi, vaikka he eivät ole uskoneet sovituksen sanaa, sillä he eivät olleet kuulleet siitä. Jotkut ovat saaneet syntinsä anteeksi Mooseksen lain säädösten voimaantulon jälkeen ennen Vapahtajan syntymää, vaikka eivät ole tienneet näistä uhrimenoista syntien sovitukseksi. Sitten on luultavasti myös niitä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksen uhrista, mutta ovat saaneet silti syntinsä anteeksi, kun ovat kääntyneet pois pahuudestaan ja eläneet vanhurskasta elämää. Miksi sovituksen sanan uskominen tai eläinten uhraaminen syntien sovitukseksi on toisille ehtona syntien anteeksisaamiselle ja toisille ei?

Tähän kysymykseen on itse asiassa jo löydetty vastaus tästä kirjotuksesta. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, ymmärrän sen itsekin. Olen ymmärtänyt asian oikein koko ajan, vaikka olinkin sen unohtanut ja vajonnut melkein epätoivoon yrittäessäni ymmärtää näitä asioita! Jumala ei vaadi keneltäkään enempää uskoa kuin antaa ja itse vaikuttaa todistuksensa kautta! Niinpä jotkut muinoin eläneet ihmiset ovat saaneet syntinsä anteeksi, vaikka eivät ole uhranneet Mooseksen lakien mukaan eläimiä syntiensä sovitukseksi. Toiset ovat saaneet syntinsä anteeksi jo ennen kuin Jumalan enkeli antoi Moosekselle säädökset uhreja koskien (syntiuhri ja vikauhri syntien sovitukseksi).

Syntien anteeksisaamisen ja pelastumisen ehto ei ole pelkkä Jumalan sanan totena pitäminen vaan Jumalan tahdon mukainen elämä ja kääntyminen pois pahasta, mielenmuutos. Luuk. 24:47; Apt. 3:19. Jumala ei vaadi ihmisiltä jonkin asian totena pitämistä, elleivät he ole kuulleet siitä. Miten kukaan voisi pitää totena evankeliumin, jos ei ole kuullut siitä? Miten kukaan voisi uhrata eläimiä syntien sovitukseksi Mooseksen lain mukaan, jos ei ole kuullut siitä laista, eikä ole elänyt Israelin kansan keskuudessa ja päässyt osalliseksi pappien toimittamien eläinuhrien tuomasta sovituksesta? Jos näistä ei ole voinut olla osallinen, niin ne eivät vaikuta ihmisen tuomioihin tai pelastukseen muuten kuin siten, että toisille Jumala lukee hyväksi sovitusuhrin, toisille ei, riippuen heidän sydämensä asenteesta ja sen mukaisista teoista, elämästä.

Uskovatko kaikki oikeamieliset evankeliumin?

On vielä yksi ongelmakohta, jota olen miettinyt. Olen uskonut kristittyjen yleisen selityksen ja uskomuksen mukaan niin, että jos joku pakana elää vanhurskaasti, niin hän uskoo evankeliumin kuullessaan sen. Hän pitää siis totena sanoman Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta eli sovituksen sanan. Vanhurskaalla elämällä ja syntien sovituksella ei ole silti suoraa yhteyttä keskenään ainakaan sovituksen sanan uskomisen muodossa.

Joku voi olla oikeamielinen ja elää oikeamielisesti, vaikka ei tietäisi mitään syntien sovituksesta. Joku toinen on voinut pitää totena evankeliumin sanan tai Mooseksen laissa määrättyjen eläinuhrien tuoman sovituksen, mutta on silti väärämielinen ja elää synnissä. Silloin sovituksesta ei ole hänelle mitään hyötyä ja hän joutuu tuomittavaksi, jos kuolee siinä tilassaan. Näin ollen sovituksen sanan totena pitäminen ei ratkaise sielun pelastumista vaan ihmisen suhtautuminen syntiin ja vanhurskauteen sekä usko Jumalaan hänen todistuksensa kautta.

Miksi sitten jokaisen vanhurskaasti elävän ihmisen tulisi pitää totena evankeliumin sanoma? Miten kävisi sellaisen pakanan, joka tosin elää vanhurskaasti niin kuin Kornelius ja hänen perhekuntansa (Apt. 10), mutta ei pitäisikään totena evankeliumia? Korneliuksen kohdalla on kuitenkin todettava se, että hän oli tietoinen juutalaisesta uskosta ja Vanhan testamentin kirjoituksista. Poikkeaako hänen ja hänen perhekuntansa suhtautuminen Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin sen vuoksi niiden suhtautumisesta, jotka eivät ole tietoisia Vanhasta testamentista kuullessaan evankeliumia?

Teoriassa evankeliumin sanan totena pitämisen ei pitäisi olla ehtona syntien anteeksisaamiselle ja iankaikkiselle elämälle, jos edellä oleva pohdiskelu on totuudellista. Onhan nimittäin totta sekin, että apostolit eivät uskoneet Herran ylösnousemusta ja syntien sovitusta ennen kuin näkivät hänet ylösnousseena ja kuulivat hänen selityksensä Vanhan testamentin kirjoituksista, joissa tämä kaikki oli ennustettu esikuvien ja vertausten kautta. Luuk. 24:12-53. Heidän ei siis tarvinnut uskoa tätä asiaa, koska he näkivät omin silmin sen, mitä Jeesukselle oli tapahtunut. Sen verran heidänkin täytyi silti uskoa, että heidän tuli pitää totena Jeesuksen selitykset, kun hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Niinpä sovituksen sanan uskominen oli heillekin uskon kysymys ja sellaisen asian totena pitämistä, jota he eivät voineet omin silmin nähdä. Heidän oli vain uskottava siihen, että synnit on kertakaikkiaan sovitettu Kristuksen veren ja ruumiin uhrin kautta tai sitten ei. Ja he uskoivat.

Tällä tavalla tulkittuna avautuu ymmärrykselleni myös se, että apostolitkin tarvitsivat uskoa syntiensä sovitukseksi. Pelkkä Jeesuksen näkeminen ylösnousseena Herrana ei riittänyt heille. Samoin voitaisiin ajatella muistakin ihmisistä, jotka ovat kuulleet sovituksen sanan ja Jeesuksen todistuksen. Sanaa ei ole pakko uskoa, mutta sen voi uskoa, vaikka asiaa ei voida näkemällä todeksi varmistaa. Täten sovitetuksi tuleminen on aina uskon asia eikä koskaan kiinni näkemisestä. Ja koska syntien anteeksisaaminen on riippuvaista syntien sovituksesta, ei pelastusta ole missään muualla kuin Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Uskoo, joka uskoo, mutta kaikki eivät usko, vaikka näkisivät jonkun nousevan ylös kuolleista (ks. Lasaruksen tapaus, Joh. 11-12).

Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Joh. 20:29.

Käytännössä lienee kuitenkin niin, että kaikki ne ihmiset uskovat evankeliumin sen kuullessaan, jotka elävät jo valmiiksi vanhurskasta elämää. Jumalahan valitsee jokaisesta kansasta sen, joka elää oikeamielisesti ja tekee hyvää (tai he ovat otollisia eli kelpaavat hänelle). Apt. 10:34-35. Evankeliumin uskomisessa ei voi kuitenkaan olla ratkaisevassa roolissa se, että Jumala vaikuttaisi voimallisemmin niissä, jotka elävät vanhurskaasti kuin niissä, jotka elävät synnillisesti. Sellainen olisi puolueellista. On vain luotettava siihen, että Jumala kutsuu jokaista oikealla tavalla, niin että häneen uskominen on mahdollista jokaiselle kutsutulle.

Miksi evankeliumia julistetaan?

Jos Jumala voi pelastaa sieluja, vaikka he eivät ole kuulleet evankeliumia, niin miksi evankeliumia sitten julistetaan? Miksi Jeesus käski julistaa evankeliumia kaikille kansoille ja tehdä hänelle opetuslapsia evankeliumin kautta?

Evankeliumia ei julistettu vielä Vanhan testamentin aikana, koska Messias Jeesus ei ollut vielä syntynyt eikä syntejä ollut vielä sovitettu kertakaikkiaan ja lopullisesti. Ihmiset elivät vielä kuoleman pelon vallassa, sillä kukaan ei ollut noussut ylös kuolleista ja elänyt sen jälkeen ikuisesti. Messias Jeesus on ainoa ihminen, joka ei ole tehnyt syntiä ja on sovittanut meidät synnittömänä Jumalan uhrikaritsana Jumalan kanssa. Jeesus on voittanut kuoleman ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta. Kun uskomme Herraan Jeesukseen, niin saamme synnit anteeksi hänen tuomansa sovituksen perusteella ja elämme iankaikkisesti. Tämä oli uusi ja mullistava sanoma, jota voitiin saarnata vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Vaikka ihmiset voisivat teoriassa pelastua kuulematta evankeliumia – silloinkin Jeesuksen uhri ja ylösnousemus luettaisiin heidän hyväkseen heidän sitä tietämättä – on evankeliumin julistamiselle hyviä perusteita. Ihmisille on hyväksi kuulla siitä, että synnit voidaan saada anteeksi ja kuolema on voitettu; että kuolleet nousevat ylös ja Kristuksessa poisnukkuneet saavat elää iankaikkisesti vapautettuina synnistä ja sen tuomista kirouksista, kuolemasta.

Hyvään pyrkivä ihminen kuulee lisäksi mielellään Jumalan käskyjä ja elämän ohjeita, jotka on annettu kymmenessä käskyssä ja niiden kanssa yhteensopivissa Uuden testamentin ohjeissa. Ne voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn [1] ja kultaiseen sääntöön [2]. Joka näitä ohjeita pyyteettömästi hyvästä sydämestään noudattaa on oleva autuas tekemisessään.

  1. Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
  2. Tee toiselle sitä hyvää, mitä toivot hänen tekevän sinulle.

Käytännössä kaikissa kulttuureissa ja kansoissa arvostetaan kuuden viimeisen käskyn noudattamista. Ne käsittelevät ihmisten välisiä suhteita. Näiden käskyjen opettaminen ja rakkauteen kehottaminen käytännön teoissa on yleismaailmallinen hyve, jota Jumala tahtoo saarnattavan joka tapauksessa kaikkina aikoina. Jumala on varmistanut sen, että jokainen on näistä kuudesta käskystä ja niiden noudattamisen mahdollisuudesta tietoinen, sillä hän on pannut meihin syntymälahjana sisäisen oikeudentajun ja omantunnon, joiden valossa voimme näitä käskyjä noudattaa, vaikka emme olisi kuulleet Jumalan kirjoitetusta laista. Room. 2:1-16. Vaikka asia on näin, on silti aina parempi kuulla nämä ohjeet suusanallisesti tai lukea niistä pyhistä kirjoituksista. Sen vuoksi uuden liiton Jumalan seurakunnan elämänohjeiden opettaminen osana evankeliumin julistusta on tarpeen, vaikka ihmiset voisivat periaatteessa pelastua ilman tätä julistusta ja opetustakin.

Mitä tulee Kristuksen tuomaan syntien sovitukseen ja ylösnousemiseen kuolleista, niin sen pitäisi olla ilosanoma kaikille niille ihmisille, jotka rakastavat hyvän tekemistä ja totuutta. Jo pelkästään tämä seikka tekee evankeliumin julistamisesta mielekkään, vaikka evankeliumin kuuleminen ei ehdottoman välttämätön pelastumisen kannalta olisikaan.

Ovatko vauvat ja aikuiset eri asemassa pelastumisen mahdollisuuden suhteen?

Jos kaikki sikiönä ja vauvana poisnukkuneet pelastuvat kuolemalta ja saavat elää iankaikkisesti, niin ovatko he eri asemassa pelastumisen suhteen kuin ymmärryksen ikään ehtineet lapset ja aikuiset? Sikiöillä ja vauvoillahan ei olisi tämän teorian mukaan mahdollisuutta tulla tuomituiksi iankaikkiseen kuolemaan, koska he eivät ole ehtineet tehdä syntiä ennen poisnukkumistaan. Niinpä heidän pelastumisensa olisi täysin varma eikä heillä olisi mitään mahdollisuutta joutua tuomion alaisiksi.

Varttuneiden lasten ja aikuisten tilanne on toinen. He joutuvat melkeinpä väistämättä tuomion alaisiksi, kun alkavat tehdä syntiä elämässään. On kuitenkin niin, että vain paljon syntiä tehneet ja paatuneet ihmiset tuomitaan iankaikkiseen kuolemaan. Ne, jotka elävät vanhurskaasti, pelastuvat iankaikkiselta tuomiolta. Jos joku lapsi ei ole ehtinyt vielä paatua ja joutua eroon Jumalasta omien syntiensä tähden, ei hän joudu tuomittavaksi kuolemaan. Vaikka hän on tehnyt jonkin verran syntiä, elää hän kuitenkin pääsääntöisesti lapsenmielisenä ja katuu aina pahoja tekojaan. Hän on vielä pahuudessa lapsi ja senkaltaisten on taivasten valtakunta.

Teoriassa on mahdollista, että ihminen pysyy aina Jumalalle otollisena, vaikka tekisi elämässään jonkin verran syntiä. Jos hän jää kuitenkin lapsenmieliseksi suhteessa pahuuteen ja uskossa Jumalaan, niin hän voisi pelastua tekemistään synneistä huolimatta. Hän ei joutuisi koskaan elämässään eroon Jumalasta, koska ei paatuisi. Hänen pelastumisensa ehto olisi silti syntien anteeksisaaminen, sillä myös niiden on saatava synnit anteeksi voidakseen pelastua, jotka ovat tehneet vähän syntiä, eivätkä ole synnin orjia niin kuin paatuneet ihmiset synnin orjia ovat.

On lisäksi syytä muistaa, että kukaan ei voisi pelastua, ellei Jeesus olisi kuollut ristillä ja noussut ylös kuolleista. Pelastuminen olisi mahdotonta muuten kuin Kristuksen uhrin ja ylösnousemuksen kautta, koska kaikki ihmiset ovat syntymästään asti kuolevaisia ja katoavaisia. Iankaikkinen elämä on mahdollista saada vain Jumalan armosta.

Monet kristityt pitävät tällaisia ajatuksia harhaoppina. Ihminen voi pelastua Jeesuksen sanojen ja apostolien opin mukaan vain Jumalan armosta. Ihminen ei voi pelastaa itse itseään elämällä hyvää elämää ja pitämällä Jumalan käskyt. Omavanhurskas elämä voi itse asiassa olla este Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiselle.

En pidä itse näitä ajatuksia harhaoppisina. Jokainen varttunut ihminen pelastuu tämänkin teorian mukaan vain Jumalan armosta, saamalla syntinsä anteeksi, olipa niitä vähän tai paljon. Kukaan ei voi muuttaa itseään kuolemattomaksi ja katoamattomaksi. Vain Jumala voi antaa meille kuolemattoman ja katoamattoman ylösnousemusruumiin ja iankaikkisen elämän. Näin ollen kaikki ihmiset ovat täysin riippuvaisia Jumalasta ja hänen armostaan voidakseen pelastua. Kukaan ei pelastuisi, ellei hänelle luettaisi hyväksi Kristuksen uhrin ja ylösnousemuksen tuomaa voittoa kuolemasta.

Sikiönä ja vauvana poisnukkuneet ovat siinä mielessä eri asemassa suhteessa pelastumisen ja tuomituksi tulemisen mahdollisuuteen ymmärryksen ikään ehtineiden ihmisten kanssa, että heidän ei ole mahdollista tulla tuomituksi iankaikkiseen kuolemaan, jos tämä teoria on totta. Ei kenenkään varttuneen ihmisen ole silti pakko antautua palvelemaan syntiä (Room. 6:16), joten teoriassa myös muiden on mahdollista välttyä tulevalta rangaistukselta ja Jumalan vihalta, eikä sen pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa.

Pelastumiseenhan riittää syntien anteeksisaaminen, Jumalaan uskominen hänen todistuksensa mukaan ja oikeamielisyys, joka johtaa väistämättä oikeamieliseen elämään. On silti ilmeistä, että mahdollisuudet tulla tuomituksi iankaikkiseen kuolemaan kasvavat, mitä vanhemmaksi ihminen elää. Sen vuoksi parhaassa asemassa iankaikkisen elämän mahdollisuuden kannalta olisivat poisnukkuneet sikiöt ja vauvat. Vaikuttaa siis siltä, että ihmiset ovat eri asemassa iankaikkisen elämän saamisen ja tuomituksi tulemisen mahdollisuuden suhteen. Se ei silti oikeuta ketään tekemään syntiä. Jos joku antautuu pahojen himojensa ja synnin valtaan, on se yksin hänen syynsä. Pakko niin ei olisi kenenkään elää.

Olen lukenut jonkun katolisen uskovaisen kirjoituksen katolisen kirkon kannasta tässä asiassa. Sen mukaan Jumalan armo voi tehdä näkymätöntä työtä myös niissä pakanoissa, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Ei olisi siis ihmisen oma ansio tai oman hyvyyden tulosta, jos hän välttyy joutumasta synnin valtaan ja eroon Jumalasta. Jumala vaikuttaisi hänessäkin tahtoa ja tekemistä siinä määrin, että pelastuminen on mahdollista edellä mainittujen ehtojen mukaan. Minusta tämä selitys kuulostaa melko hyvältä ja todentuntuiselta.

Ympäristön vaikutus

Monet kristinuskoon tai yleensä uskontoihin kriittisesti suhtautuvat ihmiset ovat sitä mieltä, että ihminen uskoo väistämättä oman kansansa ja kulttuurinsa mukaisella tavalla Jumalaan ja uskoon liittyvissä asioissa. Muslimiyhteisön jäsenistä tulee väistämättä muslimeja, hinduista hinduja ja kommunistisen maan ateisteista ateistisia kommunisteja. Tämä ei ole kuitenkaan totta. On joitakin ihmisiä, jotka uskovat eri tavalla kuin heidän yhteisönsä muut jäsenet tai valtaosa heistä.

En voi silti väittää, etteikö ympäristöllä ja yhteisön enemmistön uskomuksilla olisi mitään vaikutusta yhteisön jäseniin. Erityisesti lapset ovat hyvin herkkiä perheensä, sukunsa ja läheistensä vaikutukselle. Pienet lapset eivät osaa vielä kyseenalaistaa asioita vaan uskovat sokeasti sen, mitä vanhemmat tai kasvattajat heille sanovat ja totena opettavat. Niinpä kaikista tai lähes kaikista muslimiyhteisön jäsenistä tulee ulkoisesti tarkasteltuna ensin muslimeja, ennen kuin he voivat hylätä ”isiensä uskon” ja uskoa eri tavalla.

Tämä ulkoinen islamin-usko on lapsilla kuitenkin vain opittujen rituaalien noudattamista, eivätkä he ole vielä sydämeltään kovin syvällä kiinni yhteisönsä uskonnossa ja ideologiassa. Lapset joutuvat päättämään suhtautumisensa näihin asioihin varttuessaan, kun heidän ymmärryksensä lisääntyy. Niinpä jokaisen on ainakin periaatteessa mahdollista luopua isiensä uskosta ja epäjumalien palvomisesta tai ateismista, riippumatta siitä, missä hän asuu.

Jos yhteisö elää eristyksessä muusta maailmasta niin kuin esimerkiksi Amazon-joen jotkut intiaanikansat ovat eläneet vielä moderniin aikaan asti, on isien uskomuksista ja tavoista vaikea luopua ja uskoa eri tavalla. On silti teoriassa mahdollista, että joku tällaisen yhteisön jäsen ei hyväksyisi omiensa uskomuksia ja tapoja, niin että voisi tahtoessaan etsiä totuutta muualta. Tällöin näkymätön Jumala voi armossaan ohjata häntä tuntemaan hänet ja elämään hänen tahtonsa mukaista elämää omantunnon todistuksen ja sisäisen oikeudentajun mukaan, joka on jokaisella ihmisellä luonnostaan Jumalan antamana lahjana. Vaikka ketään tällaista ihmistä ei olisi koskaan elänyt, ei kukaan ole tuomittu edeltäkäsin varmaan iankaikkiseen tuhoon sen vuoksi, että on syntynyt väärään aikaan väärässä paikassa ja väärän kansan jäseneksi.

Vaihtoehtona kristillinen fatalismi

Jos kristitty ei voi hyväksyä tässä esitettyjä pohdintoja enimmäkseen tosina, ovat hänen vaihtoehtoiset selityksensä vähissä. Jotkut ovat kääntyneet uskomaan edeltämäärättyyn kohtaloon. Ihminen ei voisi vaikuttaa millään tavalla siihen, mikä hänen iankaikkinen osansa on. Jumala pelastaisi ne, jotka tahtoo pelastaa, mutta muut hän tahtoisi tuomita iankaikkiseen kuolemaan ja tuhoon. Jumalan vastustamaton armo saisi Jumalan valitsemissa aikaan sen, että he kääntyisivät pois pahuudesta ja uskoisivat Jumalaan hänen vaikuttamallaan tavalla. Armo vaikuttaisi myös pelastukseen tarvittavan pyhityksen niin, että ihminen ei voisi sitä millään tavalla estää.

Iankaikkiseen rangaistukseen joutuvissa Jumala ei sen sijaan tätä kaikkea vaikuttaisi. Niinpä heillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin tulla tuomituiksi. Se johtuisi viime kädessä siitä, että Jumala ei ole vaikuttanut heissä uskoa ja mielenmuutosta, joka johtaisi pelastukseen, vaikka olisi voinut sen heidän vastustuksestaan huolimatta tehdä. Minusta tällainen usko ei ole Jumalan vaikuttamaa. Se antaa Jumalasta kuvan väärämielisenä tuomarina, joka luo ihmisiä ikuista kuolemaa ja tuhoa varten, vaikka voisi pelastaa heidät heidän vastustelustaan huolimatta ja vasten heidän tahtoaan.

Kaikki ovat syntiä tehneet vai ovatko sittenkään?

Sikiöt ja vauvat eivät ole rikkoneet Jumalaa vastaan eivätkä lähimmäistä vastaan. He eivät ole tehneet syntiä. Jotta syntiä voidaan tehdä, pitää ensin ymmärtää se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä ja mitä tulee tehdä. Sikiö ja vauva eivät ymmärrä näitä asioita, joten he eivät ole voineet tehdä syntiä. Jos he eivät ole syntiä tehneet, niin miten Paavali saattoi sitten sanoa, että ”kaikki ovat syntiä tehneet”?

Paavali puhui ”kaikista” rajoitetussa merkityksessä. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa hän puhui juutalaisista ja pakanoista kahtena eri ihmisryhmänä. Juutalaisilla oli kirjoitettu laki, mutta siitä ei ollut heille mitään etua suhteessa pakanoihin, sillä molemmat ovat tehneet syntiä. Juutalaiset ovat rikkoneet lakia tietoisina siitä, mitä Jumala on sanonut pyhien kirjoitusten kautta. Pakanat ovat rikkoneet heidän sisällään olevaa lakia vastaan, jonka kautta he pystyvät erottamaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali puhuu syntien sovituksesta kristuksen vanhurskauden teon ja uhrin kautta. Jeesuksen vanhurskauden teko on tuonut sovituksen kaikille ihmisille, mutta vain valituille se luetaan hyväksi. Aatamin synnin teko on tuonut kuoleman kaikille ihmisille, mutta vain syntiä tehneille luetaan synti syyksi. Muut ovat joko perilunastettuina osalliset syntien sovituksesta tai sitten he eivät nouse lainkaan tuomittavaksi tekojensa mukaan.

Tai sitten heille tulee mahdollisuus osoittaa se, miten valitsevat synnin ja vanhurskauden välillä, jotta myös heidät voidaan tuomita niiden tekojen mukaan, joihin moraaliset valinnat johtavat. Tämä siis niistä sikiöistä ja vauvoista, jotka ovat kuolleet ennen kuin ovat oppineet erottamaan hyvän ja pahan. Jos he eivät saa mahdollisuutta tehdä moraalisia valintoja ja elää niiden mukaan, niin miten Jumala voisi tuomita heidät oikein?

Ratkaisuksi on tarjottu Jumalan kykyä tietää kaikki ja nähdä tulevaisuuteen. Jumala tietää jo etukäteen, mitä itse kukin ihminen valitsee ja tekee, jos saisi elää niin vanhaksi, että kykenee tekemään moraalisia valintoja ja elämään niiden mukaan. Tällä perusteella on mahdollista tuomita myös pois nukkuneita vauvoja ja sikiöitä oikein, vaikka he eivät ole tehneet vielä hyvää ja pahaa.

Vaikka tätä ja sitä edeltävää teoriaa ei voida todistaa Raamatun avulla, niin niitä ei kannata suoralta kädeltä hylätä. Se ei nimittäin olisi tasapuolista kohtelua, jos sikiöt ja vauvat saisivat periä Jumalan valtakunnan perilunastettuina joutumatta tekemään koskaan moraalisia valintoja ja elämään niiden mukaan. Heillä ei olisi mitään mahdollisuutta joutua kadotukseen, jos kuolevat ennen kuin oppivat erottamaan hyvän ja pahan, mutta muilla olisi todella huonot mahdollisuudet olla pahaa tekemättä, koska tämä maailma on täynnä kiusauksia ja viettelyksiä.

Oman lisänsä näille pohdiskeluille antaa opetus perisynnistä. Sen sisältö vaihtelee eri tunnustusten välillä, mutta voimme ymmärtää pelkällä maalaisjärjellä ja Jumalan meille antaman oikeustajun kautta jotakin hyvin oleellista siihen asiaan liittyen. Jumala ei tuomitse ketään sellaisesta, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa ja mihin ei ole siten millään tavalla syyllinen. Sikiö ja vauva ei voi vaikuttaa millään tavalla siihen, millaisena syntyy tähän maailmaan. Niinpä meillä ei ole itsestämme mitään vastuuta Jumalan edessä ennen kuin olemme oppineet erottamaan hyvän ja pahan ja valinneet niiden välillä.

Mielenkiintoista on myös se, miten ihminen kuolee hengellisesti synteihin ja rikoksiin. (Efe 2:1ss.) Itse asiassa jo tuo sanonta kertoo sen: ihminen kuolee synteihin ja rikoksiin eli niitä pitää olla monta, ennen kuin ihminen kuolee niihin – vieraantuu Jumalan hänelle antamasta elämästä. (Efe 4:17-24) Paavali kuoli silloin, kun himo tuli raskaaksi ja synnytti synnin. (Room 7) Paavali ei ollut sikiämisestään ja syntymisestään asti hengellisesti kuollut ja vieraantunut Jumalan hänelle antamasta elämästä. Hänestä tuli kuollut monien syntien kautta niin kuin kaikista Aatamin jälkeen eläneistä ihmisistä. (Room 5:10-21) Vain Aatami kuoli yhteen tehtyyn syntiin, muut paatuvat ja kuolevat monen tehdyn synnin vuoksi, kun ovat valinneet synnin palvelemisen omaan elämäänsä vanhurskauden palvelemisen sijasta. (Room 6:15-23)

Luettavaa

Puhdas luterilainen usko ja kaikki ovat syntiä tehneet vai ovatko sittenkään? Perisynnistä maalaisjärjellä se, mitä ymmärtää tarvitsee ja linkkejä teologisiin pohdiskeluihin.

Tiedätkö sinä muita mahdollisia selityksiä näihin asioihin? Jos tiedät, niin voit kirjoittaa kommenttisi tämän kirjoituksen jäljessä olevaan vastaus-kenttään.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Pelastus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s